Ahvenrecordi uusille luvuille ja muuta kuulumista talvelta 2023

Pitkästä aikaa kirjoitellaan blogiinkin. Rakennusprojekti on vienyt päähuomion viime vuosina ja tietenkin perheellekin pitää aikaa löytää, mutta nyt alkaa viimeinen rakennus olla jo sillä mallilla, että ehkäpä jokusen tekstinkin päivitän hieman tiuhempaan. Edellisestä postauksesta onkin aikaa kolmisen vuotta ja tuolloinkin oltiin ahventen parissa.

Kisarintamalla ollaan käyty muutamia kertoja ja näistä ei juuri mainittavaa ole kertynyt. Varjakan 10 ahvenen kisa näistä meni parhaiten ja siellä 10 kalan uusi ennätys 2586 g ja 14 sija tällä. Perhoja ollaan kehitelty eteenpäin vuosien kuluessa ja uutena mallina mukaan ovat tullee "Mörkö-perhot", joista laadin oman sivun hieman myöhemmin. Tässä pieni maistiainen kuitenkin kuvan muodossa.

Pääsiäisen aikaan lähdettiin pohjoiseen mökkeilemään ja kalavehkeet oli tietenkin pakattu mukaan. Kelit olivat kohtuu lämpöisiä ja hellivät lomailijoita. Kokonaisuutena syönti oli ajanjaksolla nihkeää ja reikää sai tehdä urakalla sekä nyhtää kaikin keinoin jotta kalan sai ottamaan. Unto tuijotteli Eemelin kanssa useaan otteeseen kaikua, että kyllä siellä kalaa on, mutta ei se vain ota.

Päivä oli 9.4.2023 ja tarkoituksena oli käydä aamupisto sekä päivällä osallistua Jennin puolen suvun "pilkkikisoihin". Eemeli suunnisti jokisuulle kokeilemaan hieman meitä aamu-unisia aiemmin. Itselläni takaraivossa kolkutteli syvänteiden välinen hylly, joka oli spotattu kartalta edellisenä päivänä ja pari kalaakin tuli paluumatkalla toiselta järveltä. Suunnisteltiin siis sinne kun Eemelin puoleltakaan ei mullistavia kuulunut ja Venlakin lähti mukaan.

Eipä siinä montaa kalaa ehtinyt istua pystypilkin kanssa ensimmäisellä reijällä, kun mielessä kolkutti "tohtori" Poikajärven toteamus pienestä kuparimorrista isomman ahvenen kanssa. Kaivelinkin repusta 0,14 mm Trabucon Sinkingillä varustellun haarukkavavan kokeilumielessä, jonka päässä 4,5 mm omatekoinen kuparimorri #12 Kamasanin B 401:llä ja neljällä punaisella kärpäsentoukalla höystettynä. Koukkutyypin olin kokeilumielessä ottanut aiemmin talvella morriaihioihin ja todennut sen tartuttavuuden hyväksi ahvenhommiin ison kidan ja ohuen langan turvin. Heti ottisyvyydelle päästyään morriin tarttui aamun suurin, noin 100 g raitapaita kiinni ja tämä ylös. Tämän jälkeen kärpäsentoukkiin tökkäsikin reilummin muutaman väristyksen jälkeen...

Tunsin heti näillä siimavahvuuksilla epätoivoiselta tuntuvan potkun siiman välityksellä ja kehimisaikeet vaihtuivat siimapakan kanssa taiteiluun ja sain oikealla kädellä päästettyä pari-kolme kehällistä lisäsiimaa. Vettä oli onneksi alla reilu 5 metriä, muutoin olisi siimat paukkuneet... Apuja huudeltiin ja niitä saapui hyvin pikaisesti ja Venlakin tuli katsomaan "painia" lähietäisyydeltä. Varovaisen taiteilun jälkeen kala lähestyi reikää yllättävänkin nopeasti pieniä spurtteja ottaen ja taittui reikään kerralla. Vielä tässä vaiheessa arvelin kalan olevan hyvänkokoinen siika, joita järveltä joskus oli saatu. Kun suu sitten pyörähti esiin oli ensijärkytyksestä hämmästys valtava ja lähes samalla hetkellä Unton käsi tavoittikin ahvenen pään ja kiduskannen minun pitäessä siimaa molemmin käsin "herkillä". Jäälle nousi suurin näkemäni ahven siian sijaan! Kello oli 9.40 paikkeilla.

Heti alkoi arvuuttelu "puolentoistakilon" mahdollisesta ylittymisestä. Kävipä siinä pari pääsiäiskeleistä nauttivaa hiihtäjääkin kuvaamassa saalista. Unto lähti puntarin hakuun ja niin se vain näytti seuraavan maagisen etapin ylittyneen - 1,63 kg. Kohta kalaa kyydittiinkin jo näytille jokisuun kokeilijoille. Aikamme vielä pilkittiin ja pientä ahventa nousi viereiseltä reijältä kymmenkunta. Kellon lähestyessä 12 lähdettiin vielä kalaa mittomaan ja kohti päivän "sukupilkkejä".

Päivän pilkkitapahtuma järjestettiin isolla köörillä ja kalansaannin nihkeys paistoi läpi leikkimielisen kisan. Eemelin saatua ensimmäisen, kohta nykäisi Eero ja toisenkin. Kohta Venla kiidätettiin rannasta apuun. Rautu-Tiura valolla höystettynä näytti toimivuutensa ja Venla nykäisi ehka kisan komeimman raitapaidan ja tämän jälkeen nyki minullakin muutaman kiisken ja pienen ahvenen voimin tuoden tapahtuman ykkössijan kappalemäärän johdosta. Mukava tapahtuma ja paljon oli vaivaa nähty palkintokavalkaadin eteen, kiitos siitä!

Illan myötä ajeltiin kotiin ja aamun ahven sai viimeiset grammat talteen kotipuntarilla. Strategiset mitat tarkentuivat lukemiin 1634 g, 46,5 cm pituutta ja 35,5 cm ympärysmittaa

Mörkö-magiaa ja kauden päätöskisat 2020

Moro!

Kirjoitellaanpas pitkästä aikaa hieman tekstiäkin blogiin. Kuluneen vuoden osalta kiirettä on piisannut rakentamisen parissa ja aika on kulunut myös opiskellessa. Talo saatiin muuttokuntoon elokuun alkuun 2019 ja YAMK paperit teknologiaosaamisen johtamisen koulutusohjelmasta 27.12.2019. Nyt meneillään on myös inframittaaja muuntokoulutus, joten säpinää riittää vielä!

Kauden aikana on ehtinyt strattailla muutamia kertoja kisoihin ja pari kertaa hupipilkille ja näistä molemmista viimeiset kerrat jäävät muistoihin onnistumisten kautta. Kisassa 8.3. ylittyi ensimmäistä kertaa Vaparipilkissä Siikajoen Varessäikässä maaginen 10 kilon kisatulos. Kilpailumuotona 4h kisa ja sekakala. Itselleni paikka oli outo, mutta vinkkejä kuunnellen ja kokeneempia peesaten päästiin kalan kanssa sinuiksi kohtuudella ja lopputuloksena 5:s sija 14115g kovatasoisessa mittelössä. Kalana pääsääntöisesti seipiä, kiiskiä ja pientä ahventa. Jonkin verran mukaan mahtui myös särkeä ja yksi sattumasiikakin. Ottivälineenä toimi Ellun alla omatekoinen 14 koon morri puna-mustana ja omatekoinen 6mm volframireikämorri sinikromina 14 koon pitkävartisella koukulla varusteltuna. Etelätuuli puhalsi koko kisan ajan, mutta kylmä ei ollut pitkästä paikallaan istuskelusta huolimatta. Alkuun muutamat reijät meni hakiessa suht tyhjää, mutta ryhmän hajaantuessa suunnistin rannemas lumilaikun keskiosiin hieman erilleen isommasta ryppäästä ja tämä alkoi antamaan kalaa heti hyvään tahtiin. Loppu menikin pitkää reikää vetäessä ja hieman sivuaskelia hakien.

Maailman sekoittaneen koronan seurauksena jäi aikaa myös hupipilkille, joten valikoin viikonlopun päivistä jälkimmäisen navakan etelätuulen pilvisemmän päivän, jolloin arvelin mahdollisuuksien olevan kohdillaan isomman kalan jahtaamiseen. Tarkempi paikka jääköön arvoitukseksi tuloksen ollessa ainakin itseäni sykähdyttävä.

Viimeisen 3 vuoden aikana itselleni on kyseiseen kohteeseen muodostunut kolme vakituisempaa kokupaikkaa, joista kalaa on haettu aina muutamia reikiä kerrallaan. Näistä suosikkini osoittautui tällä kertaa kylmän tuulen keston arvoiseksi. Ensimmäisessä paikassa kairasin 5 reikää, joista ensimmäinen antoi pari savukalaa repun täytteeksi värikoukkumenetelmin 40mm pronssivalu ProKyyllä, johon olin virittänyt hieman isomman kolmihaaran kelta-oranssina. Tapsipilkintä tuntui olevan vaisua ja tasuri hiljainen. Päätin siirtyä seuraavalle hollille tuulen yltyessä liukkaalla peilijäällä.

Tällä paikalla heti toinen reikä alkoi antaa paremmin pientä ahventa, mutta putken katkaisi noin 1,5kg hauen isku, joka lopulta päättyi ProKyyn menetykseen hauen hotkaistua koko ottipelin kitaansa. Selvä näköhavainto avannolla kuitenkin ehti tulla ja useampaan otteeseen. Kairailin vielä pari reikää hieman sahaten ja näistä jälkimmäinen oli jo hiljempi ja kylmäkin alkoi purra läpi. Mieleeni juolahti vaihtaa vielä takaviistoon haukireijän ulapan puolelle noin 10m päähän josko vaikka pilkin saisi takaisin. Heilutin voimakkaasti tasuria hetken, mutta mitään ei kuulunut. Kaivoin repusta tuon ProKyyn vastaavan kappaleen pienemmällä #14 pinkki-vihreällä ja kultaisen värisellä kolmihaaralla varustettuna. Muutamia pieniä ahvenia tuli, kunnes pilkki tökkäsi kuin seinään ja Karismax alkoi taipua tasaisesti. Arvelin, että nyt se hauki tuli viemään sen toisenkin pilkin ja ehdin jo mielessäni noitua tilannetta. Varovasti nousin tuolilta maksimoidakseni siiman katkeamista estävän joustovaran ja kela pyörähtikin muutaman kierroksen. Varovasti uitin 0.14mm Trabucon Match Sinkingin avustamana kalaa kohti avantoa ja pienen ryntäyksen jälkeen kala kääntyikin yllättävän helposti 160mm reikään. Eihän sieltä kaimaanin nokka pilkistänytkään vaan omalla mittapuullani valtava Ahvenen naama! Tässä vaiheessa jännitys valtasi koko mielen, että kestä nyt ja samassa vasen käsi sujahti avantoon päästä tarttuakseni. Kalan kellahdettua jäälle adrenaliiniryöppy sai koko kehon valtaansa ja pieni jes taisi päästä ääneen ilmoille. Siinä se pötkötti, varmasti maagisen kilon rikkova tapaus!

Olin jo ennakkoon aatellut täyttää ensimmäisen kilon ylityksen, joten puukkoa esiin ja tupen kanssa papittamaan saalista. Valokuvailin kalaa eri kulmista, jotta sen koko pääsisi oikeuksiinsa ja kalastus jäikin siihen muutamia hermonypytyksiä lukuun ottamatta. Siinä se nyt pötkötti, pitkään haettu Mörkö!

Lähellä oli myös koukun oikeneminen eli herkkä uitto ja reagointi pieniinkin liikkeisiin takasivat saaliin nousun jään kuivemmalle puolelle lopulta.

Kotona kala puntaroitiin aiemminkin tarkaksi todetulla keittiövaakalla, joka näytti lukemaa 1329g! En oikein käsittänyt, että se näinkin iso olisi, mutta kilon ylittäväksi kalaksi sen tiesin. Mittaa ahvenelle oli kertynyt 45cm ja ympärysmitta 31.5cm. Nyt odotellaankin budjettia täyttötyön tilausta varten, jolloin muisto jää pilkin kera muistuttamaan kairattujen reikien ja hytistyjen tuntien määrästä.

Parin viikon päässä siintääkin sitten jo pohjoisen reissu, joten palaamisiin!

Ifjordin ylängöllä 17.-19.5.2018

Pitkästä aikaa pitäisi jotain kirjoitella, joten kertaillaanpas ensi kevään jalokalaretkeä, joka suuntautui tänä vuonna tuttuihin maisemiin Norjaan kolmen vuoden tauon jälkeen. Tälle vuotta saimme mukaan myös Joonaksen, joten vakikalusto oli siis koossa jälleen.

Ruokapolitiikan hoidimme tänä vuonna menomatkan osalta Lomakylä Vallessa, jonka maittavat lohikiusaukset painuivat vatsan pohjille kauniissa Tenon rantamaisemassa. Tästä matka jatkui kohti määränpäätä Tanassa välillä välineet desinfioiden ja suksipelillä taivalsimme illaksi kohteeseen.

Tälle vuotta mukanamme oli taas uutta, joista merkittävimpänä majoituksen virkaa ajannut kotateltta, joka pääsikin todelliseen testiin tuulen riepotellessa yöllä kankaita toden teolla. Tätä ennen kuitenkin korkattiin kalastus muutamilla punalihaisilla ja Joonaksella oli heti aihetta iloon pilkkirekordien paukahdellessa uusille satarammoille. Omatekoisesta leechistä karkuuttamani isomman tuntoinen tapaus herätteli merkkejä suuremmista eväkkäistä.

Ensimmäisenä varsinaisena pilkkipäivänä kiertelimme tuttuja seutuja täsmäkaloja hakien ja löytyihän niitä muutamia kappaleita mieheen, mutta mitään merkkiä isommista kaloista ei ollut. Kuitenkin illaksi syödä asti saatiin kalaa ja seuraavaksi aamuksikin suolaan taimenta.

Toisena pilkkipäivänä lähdimme uusille selkosille kokeilumielessä ilmakuvia kovasti tutkien. Sitä ennen kuitenkin aamupala maittoi selkeästi myös joukon Norjan-noviisille.

Paikanvalinta osoittautui syöntiin nähden menestykseksi ja nopeasti saatiin kaloista käryä ja pohjanmuodot hahmotettua. Parhaiten tärppejä tulikin heti syvän reunasta ja parisen metriä jään alta. Ottipeleinä Tiuran lätkät, joiden alla perhoa ja kehitysvaiheessa olevaa jigimorria toimivat hyvin ja reissun taimenspesiaalina kunnostautui Joonaksen SpinMad pikkutasuri. Kalojen keskikoko oli hyvää 300-400g ruokakalaluokkaa ja suurimmasta vastasi tällä spotilla Joonas kasvattaen rautuennätystään 720g:aan pirteällä spurttaajalla. Sohjoinen keli teki tenänsä ilman lämmetessä ja väliin kävi miestä kumossa reilussa nilkkasohjossa.

Päivällä tutkailtiin kelitiedotteita kenttien saavuttaessa puhelimen ja päätimme aamusta lähteä jo päivää suunniteltua aiemmin liikenteeseen. Paljon jäi siis iltaan puristettavaa ja omalta osaltani rypistys onnistuikin ihan hyvin. Matalasta sain reissun oman rekordin 710g raudun ja sille hyviä ruokakaloja kaveriksi muutamia kappaleita, joten tuliaiskalat oli taattu niiltä osin. Kuvassa Tiuran lätkä ja jigimorriproto, joka osoittautui reissun toimivimmaksi omalta osaltani.

Paluumatkan kuljimme uutta reittiä kartoittaen ja jyrkkiä reunoja kierrellen pienessä vesisateessa, joten lähtöajankohta oli oikea ja saimme kokea uusia maisemia kohti autoa taivaltaessamme. Mukava lyhyt palauttelureissu siis kaikenkaikkiaan vanhalla tutulla sakilla! 

Tästä jatketaankin sitten seuraavia projekteja, joihin kuuluu mm. toisen lapsen syntymä ihan piakkoin, YAMK opintojen aloitus ja lamellihirsitalon rakennusprojektin startti, joten kuulemisiin sitten joskus, kun aika on oikea!

Suomi 100 vuotta ja kisakauden startti Aartaminjärvellä 6.12.2017

Tänä vuonna oli mukava starttailla kisakausi Suomen 100 vuotista taivalta juhlistaen Aartaminjärvellä. Kisaan virittelin välineiksi uudet haarukkavavat, jotka olin syksyn aikana kasaillut Sakun haarukka-aihioista ja sijoitellut ne hiilikuituputkiin. Tarkoituksena olisi saada pakettia kapeampaan tilaan, mutta samalla pidentää kehiväliä pari senttiä nopeuden lisäämiseksi. Ennakkoon virittelin pienen ahvenen vehkeiksi 16-koon koukkuja luotto Purhosiin (yksi 14 morri), Rutilukseen ja Lörtsykkeeseen.

Kisassa käveltiin porukassa lähestulkoon järven toiseen päähän ja aloitin startista kairailun suolta tulevan isohkon ojan suulta. Jäätä oli noin 7-10cm, keli puolipilvinen ja lauha. Heti ekalta avannolta ahven nappasi kiinni pilkin pohjaan laskettuani ja putkea jatkui hyvän tovin koon ollessa 20-30g pääsääntöisesti. Ottipelinä tässä vaiheessa läpireijällinen kullanvärinen volsu vihreä-oranssilla höysteellä. 

Myös muut tuntuivat kalaa saavan ja reiän hiljennyttyä siirrähtelin lyhyillä 5m siirroilla käytännössä koko kisan ajan samalla alueella tasaisesti ahventa saaden. Tässä kului pari ensimmäistä tuntia joutuin uusia reikiä tehdessä ja vanhoja kokiessa. Väliin vaihdoin 14 koon koukulla olleeseen musta-punahile tapsimorriin, kun tartutusteho tuntui väliin olevan heikko 16 koon vehkeillä. Tässä pysyivätkin kalat paremmin, mutta ottihalukkuus ei ollut aivan kultamorrin tasoa. En kuitenkaan alkanut viritellä välineitä sen kummemmin 14-koon kultamorrien jäädessä värjäyspisteelle kotiin...

Uudet reijät tuntuivat antavan paremmin aktiivista kalaa, joten loppu pari tuntia tein uusia reikiä aina putken tyrehdyttyä väliin vanhojakin kokien tilan loppuessa kesken muutamien pilkkijöiden kiertäessä vastaan. Kullanvärisen morrin säestyksellä kalaa nousi kohtuu tahtiin, mutta paljon jäi tärppejä saamatta ylös. Kuitenkin kokonaisuutena vavat letkunokkineen tuntuivat onnistuneilta tekeleiltä, eikä kehimisen yhteydessä tuntunut kehivälin pidennyskään oudolta - pikemminkin helpommalta ja varmemmalta. Kutistesukkaa kun vähän pidentää, on pelit kunnossa!

Kokoluokka kaloilla oli pääsääntöisesti 20-30g, kuten alussa. Seassa yksi bonusahven noin 100g ja 4 särkeä kokoluokkaa 30-60g. Lopputulos puntarilla 5252g yhden kalan jäädessä pöntön pohjille. Tällä sija 9/19 kisassa ja ok fiilingin välinetestailuista. Tästä pontta saaneena lisää vapoja tekeille!

PS. Syksyn kuulumisina pääsin kaatamaan Hubin komeaan seisontahaukkuun seuranhirveksi 247kg sonnin 15.10.2017. Hitusen trofee kärsi erinäisistä syistä johtuen, mutta kohtuullisesti sai eläkeläinen paketin kasaan. Iso kiitos siitä. Kahteen viikonloppuun jäi omalta osaltani hirvenpyynti syyskuun alun startin ja lokakuun välistartin osalta lupien loputtua jo marraskuun 1 päivänä.

IIjärven tienoilla 18.4.-24.4.2017

Perinteinen pohjoisen reissu suuntautui tänä vuonna Harrin innoittamana Iijärven suunnille. Alkuperäinen reissuporukkamme oli kutistunut erinäisistä syistä minuun ja Artoon, joten uusia tuulia puhalteli tänä vuonna. Viisikkomme täydensi Matti ja isäntä Risto.

Alkuasetelmat olivat viime vuosiin verrattuna myöhäisen kevään johdosta hieman epäluuloiset. Kalan arveltiin olevan tiukassa ja tämä osoittautuikin oikeaksi päätelmäksi. Ainoat kevään merkit olivat hieman pakkautunut hanki ja sula tie Kaamaseen saakka.

Perille päästyämme pojat virittellivät pyydyksiään ja Arton kanssa pilkittiin tuloilta matalaa selkäpattia. Muutamia mittaharreja nousikin Arton toimesta ja itse kokeilin taitoja reeskaparven kanssa ajanvietteenä. Lämmin kämppä ja pehmeät löylyt saattelivat miehet unten maille - aikanaan.

Toisena päivänä suuntasimme lähijärvelle pilkille Risto oppaana. Perinteikkäät pilkkipaikat osoittautuivat hiljaisiksi ja ruokakalapussi ei kasvanut kuin parilla harrilla ja yhdellä siialla. Tämä päivä kuluikin enempi ihmetellessä.

Kolmantena päivänä kävimme eri suunnilla ja toiveita herättänyt jumputus ensimmäisessä paikassa ei räväyttänyt vielä kalantuloa käyntiin. Toiselta järveltä nousi sentään matalasta pari mittakalaa toinen valkea-punaisen leetchin saattelemana ja toinen kultamorrilla. Muutoin oli hiljaista. Kalat tuntuivat odottavan luonnon tapaan kevättä. Myräkän saattelemana hiivimme takaisin mökille.

Neljäntenä päivänä uusi järvi antoi heti alkuun hyviä mittaharreja ja muutamia ahvenia 30-40cm vedestä. Siimaakin vietiin väliin Matin vavasta pitemmästi. Seuraavassa paikassa olikin jo reilumpi harri avennolla ja hauen lurjus vei Artolta morrin. Kolmannessa kohteessa Artolle napsahti mittaharri heti kättelyssä vaan seuraavat kolme kalaa olivatkin sitten vihertävämpiä. Aika kuluikin tulistellessa ja loppuillasta korttia lätkiessä.

Viidentenä päivänä koettiin sitten jälleen yksi lähijärvistä. Kalaa oli ja otillaankin tuntui olevan, mutta koko oli vaatimatonta muutamaa nippa mittaharria lukuunottamatta. Kotiaskareita siis iltaa myöden.

Kuudentena ja viimeisenä varsinaisena pilkkipäivänä käytiin kokemassa järvi josta parempaa harria oltiin saatu. Alku olikin lupaava ja Harri nosti kultamorrin saattelemana pari kaimaansa. Suurempi painoi hieman yli 700g ja tämä jäi reissun suurimmaksi purje-eväksi. Arto sai myös muutamia kaloja alueelta, mutta muutoin oli suhteellisen hiljaista. Yritimme hakea uutta paikkaa ja lopulta yhden niemen nokasta löytyi jyrkempi penkka, josta nousi peräjälkeen penkan päältä 40cm vedestä muutama hyvä ahven ja kruununa noin 400g harri. 

Loppuajaksi suuntasimme aloituspaikkaan. Hiljaista oli, mikä jo hieman enteilikin tulevaa. Matti naureskeli, että pitänee pomputtaa valiota pohjaan ja lähes samassa rävähti allekirjoittaneen räikkä pikkudelfinistä. Haukipa tieten. Arto toi heti nostokoukkua tueksi ja muutaman syöksyn jälkeen kala näkyi avannossa - hauki se on... Parin syöksyn jälkeen kala oli koukkauskunnossa 40cm vedessä ja 7mm kultamorrin tartuttamana jään paremmalle puolen kammettiin 92cm ja 5.150kg painanut kala. Siinä vaiheessa ei enää hiljaiselo harmittanut, paranihan pilkkiennätys heti kerralla kolme ja puoli kiloa ja vielä morrin saattelemana! Hyvin kesti koukkukin 6 koon streamer Hayabusassa.

Kultamorri pelasti tällä(kin) kertaa ruokakalat pilkkipuolella. Kokemuksia nämäkin ja ennenkaikkea mahtava reissu heikosta kalantulosta huolimatta! Kiitokset siittä loistavalle reissuporukalle - hauskaa oli joka hetki, kuten kuvasta ehkä voisi päätellä!

Talven kisailuja

No niin on aika hieman kertailla kuluneen talven kisailuja jäiden hiljalleen sulaessa. Varsin kitsaasti on tullut käytyä osin muuton ja osin lomailun johdosta.

12.2. starttailtiin Raahen "kotikisoihin" Maivaperällä ja ennakkoon oli tiedossa norssiparvien syönti lähes lähtörannassa. Tämä ei kuitenkaan innostanut ja haeskelin ahvenia josko joku ajoparvi sattuisi kohdilleen. Alku menikin sitten etsiessä ja pöntön pohjalle kertyi vain muutamia pieniä ahvenia ja pari norssia. Tunteroisen tuumailtuani vaihdoin suuntaa reilusti ja suunnistin saaren laitaan puolen kilometrin päähän. Tässä sattuikin jo toisesta reijästä parempi ahvenputki, joka nosti odotuksia. Kalat olivat kuitenkin matalassa, eivätkä kestäneet kairailua ja lirkkimiseksi meni loppuaika saaliin jäädessä 3640g ja tällä sija ynnä muut. Punnituspaikalla haiskahtikin "lievästi" norssi, joten noin 9kg voittotulos tuli odotetusti.

SM-kisoihin Kolkonjärvelle suuntailtiin Mikan ja Viljamin kanssa jo edellisiltana. Odotuksia ei juuri ollut ja järvi osottautui juuri niin kitsaaksi kuin alunperin oletettiinkin. Alun ahvenen jälkeen ei suurempia nykyjä kiiskiä lukuunottamatta tullut ja vaihdoimme paikkaa rantamaisemista 800m selälle. Täältä pari repuntäytettä ja kiiskiä. Lopuksi suunnattiin alkusektorille aikaa kuluttamaan ja Viljami saikin yhdestä reijästä hieman reilumman kalan. Itse lirkin 8m vedestä morrilla muutaman ahvenen ennen loppuvihellystä ja saldo 9 ahventa ja 233g.

Siittä se sitten ajatus kytikin Särki-SM:iin Kuusamoon, jonne lähdimme Mikan kanssa Viljamin sairastuttua. Ennen starttia kävimme iltakisan Joukamossa, josta kitsaasti lirkkien saaliina 909g, joka koostui pienistä kiiskistä, muutamasta pikku särjestä, muutamasta ahvenesta, joista yksi parin sadan bonuskala ja yhdestä reilummasta särjestä.

Särki-SM:iin suunnisteltiin näppituntumalta ja saaren laita antoi lähes heti alkuun kisan bonuskalan noin 700g säyneen, joten sekin rekordi saatiin kirjoihin - tosin puntaroimatta. Pieniä ahvenia nousi tasaiseen tahtiin läpi kisan ja alueen rauhoittuessa saatiinkin ihan ok särkiputkia vanhoilta reijiltä. Uudet antoivat lähes poikkeuksetta hyviä ahvenputkia... Loppuun uuden reijän kairaaminen siirsi vielä parven hukkaan ja viime hetket meni parvea hakiessa. Tulos 2870g ja sija 58. Ihan ok särkiharjoituksiksi, siittä kun ei kokemusta juurikaan ole ja treeniä vaatisi lujasti vielä.

Kauden ainakin toistaiseksi viimeinen kisa käytiin Tornion Puotikarissa. Alku meni muita tuijotellessa ja lähtörantaa kokeillessa. Tästä pientä kalaa repuntäytteeksi. Siirrähdinkin puolen tunnin kohdilla parin välireijän kautta läheisen ryhmän tienoille, mutta tästä ei mainittavaa saalista karttunut. Muutaman välireijän kautta päädyin viimeiseksi pariksi tunniksi suuremman ryhmän laitamille ja yksi reikä osui siten, että pienempää särkeä ja salakkaa nousi tasaiseen tahtiin. Pelin ollessa selvä päätin harjoitella heikointani eli juurikin tuota pienen kalan lirkkimistä. Saalista kertyi lopulta 5195g, joten kalan kokoon nähden ja alkuhaparoinnin saattelemana ihan tyytyväinen olen.

Hupipilkillä on käyty aina joutoaikaa löytäessä ja Varjakan maisemat etenkin ovat jollain lailla hahmottuneet fileahvenkohteina. Ruotsin puolella käytiin Soukolossa testailemassa välineitä vaan tuskastuttavan heikkoa tuntui olevan muutamien särkien saattelemana ja tulipa sieltä yllärinä kuiten särkilahna - ensimmäinen laatuaan itselleni. Miekojärven ahvenet puolestaan näyttivät myös ranttuilunsa pari päivää aiemmin vaan keli suosi ja piikakin pääsi kokeilemaan pilkinnän saloja. Pohjoisen reissusta puolestaan seuraavassa kirjoituksessa enämpi...

Kompassisuunnistusta Varjakassa 21.1.2017

No niin kauden toinen kisastartti sijoittui lauantaina Lumijoen Varjakkaan. Facebookin ryhmäpäivitysten mukaan paikalta oli saatu pitkin tammikuuta hyviä saaliita ja odotukset olivat täten korkealla. Lähtörannassa koitin hakea kartan kanssa suuntimaa pohdinnoissa valikoituneelle laajemmalle selkäpatille ja suunnitelma tuntui tässä vaiheessa vielä hyvältä. Jää oli peilikirkas viikolla olleen myräkän seurauksena ja keli kirkas parin pakkasasteen ja pienen tuulen siivittämänä. Vesikin oli humpannut parina edellisenä päivänä, joten luonnonvoimilla oli omat vaikutuksensa kisaan, joita saikin pohtia pienessä mielessä kyllästymiseen asti.

Siirtymän alettua homma alkoi jo pikkuisen epäilyttämään suuren joukon suunnatessa kohti monissa puheissa ollutta 5-6km sektoria. Perässäni ei tullut ketään. Kuitenkin alueella oli muutamia hupipilkkijöitä, joten koitin suunnistaa kompassin avulla kohti määränpäätäni ja jäin arviolta hieman kauemmas patista kelloa seuraten.

Kisan startatessa olin yksin, lähimmät hupipilkkijät noin 100m päässä. Kairasin reijän ja syvyys oli tässä viiden metrin paikkeilla. Ei siis vielä patilla. Koitin arvioida suuntaa ja arvelin, että pitäisi kaarrattaa hieman enemmän länttä kohden ja seuraavan reijän kairasin noin parinkymmenen metrin päähän. Tästä sain ensimmäisen kalan, tosin kiisken, joka ei kisakalaksi kelvannut. Seuraavista reijistä sain yksittäiset ahvenet ja sitten taas hiljaiseloa kiiskiä lukuunottamatta.

Syvyys pysyi sitkeästä samassa noin viidessä metrissä ja ensimmäinen tunti meni edetessä ja reikäväliä harventaen. Tässä vaiheessa repussa 6 ahventa ja näistä yksi vajaa kaksisatanen. Seuraava tunti meni karttaa tutkiessa ja kompassia tulkitessa syvyyden pysyessä sinnikkäästi samana. Yhdeltä reijältä sain kolmen reilu satasen ahvenen putken, mutta tämä katkesi pahaan paikkaan tiputukseen, eikä lähistö antanut pöntön täytettä. Usko oli jälleen koetuksella ja päätin tutkia karttaa ja suuntia tarkemmin.

Suunnista koitin päätellä leikkauksen kahden tähtäyksen avulla ja tämän perusteella olin siulannut pattia tasaisissa vesissä patin reunan suuntaisesti. 90 asteen käännös kulkusuuntaan nähden onnistui ja heti parin reiän jälkeen syvyyslukemat alkoivat muuttumaan. Kahden tunnin jälkeen reuna oli löytynyt ja repussa kalaa reilu kymmenkunta yksilöä.

Seuraavan puolituntisen koitin haravoida penkan reunaa ja matalikon päällystää ja kalaa löytyikin sitten yhdestä kohtaa, mihin joku oli viikolla muutaman pienen ahvenen heittänyt. Ensimmäinen reikä tältä sektorilta antoi kymmenkunta 30-70g ahventa, mutta putki loppui siihen. Seuraavan reijän kairasin tuiskun tekemän lumipatin viereen ja tästä sain kisan ainokaisen kunnon putken, jota kestinkin puolisen tuntia. Kalaa tuli tasaiseen tahtiin kokoluokassa 30-200g ja kisa sai jonkinmoisen pelastuksen emämunaukselta. Tämä reikä antoi noin nelisen kiloa puolikkaan Sakun alla kupari-kelta-oranssilla morrilla, sekä osan Juggernautilla musta-punahile morrilla. Tasurilla ei mitään.

Loppu 45min meni ensin alueen reikäverkkoa tihentäessä, mutta enempää kalaa tästä ei tullut. 100m siirtymä patilla toiselle lumipatille antoi kisan loput kymmenkunta kalaa ennen siirtymää punnitukseen. Jälkikäteen ajateltuna olisi sitä voinut sitä kompassia ja karttaa tutkia tarkemmin jo aiemminkin, mutta ei vain maltti riittänyt. Jälleen siis hyvä opin juuri tuleviin laajoilla vesialueilla käytäviin kisoihin.

Puntarilla tulos 6966g ja kuitenkin vaikeuksista huolimatta suurin tulos itselleni kisoissa. Tämä koostui kaikkiaan 87 ahvenesta eli keskipaino oli melko tarkalleen 80g. Kisan voittotuloksesta 27228g jäätiin siis yli 20 kiloa, joten hurjaa meininkiä oli sumpun suunnilla ollut. Sijoitus painui 32/46, mutta yksi voitto kuitenkin tuli voittotulosveikkauksen myötä, joka takasi osanottomaksun seuraavaan kisaan, joka siintää todennäköisesti viikon päässä, mikäli kummia ei tapahdu.