Perinteinen pohjoisen reissu suuntautui tänä vuonna Harrin innoittamana Iijärven suunnille. Alkuperäinen reissuporukkamme oli kutistunut erinäisistä syistä minuun ja Artoon, joten uusia tuulia puhalteli tänä vuonna. Viisikkomme täydensi Matti ja isäntä Risto.
Alkuasetelmat olivat viime vuosiin verrattuna myöhäisen kevään johdosta hieman epäluuloiset. Kalan arveltiin olevan tiukassa ja tämä osoittautuikin oikeaksi päätelmäksi. Ainoat kevään merkit olivat hieman pakkautunut hanki ja sula tie Kaamaseen saakka.
Perille päästyämme pojat virittellivät pyydyksiään ja Arton kanssa pilkittiin tuloilta matalaa selkäpattia. Muutamia mittaharreja nousikin Arton toimesta ja itse kokeilin taitoja reeskaparven kanssa ajanvietteenä. Lämmin kämppä ja pehmeät löylyt saattelivat miehet unten maille - aikanaan.
Toisena päivänä suuntasimme lähijärvelle pilkille Risto oppaana. Perinteikkäät pilkkipaikat osoittautuivat hiljaisiksi ja ruokakalapussi ei kasvanut kuin parilla harrilla ja yhdellä siialla. Tämä päivä kuluikin enempi ihmetellessä.
Kolmantena päivänä kävimme eri suunnilla ja toiveita herättänyt jumputus ensimmäisessä paikassa ei räväyttänyt vielä kalantuloa käyntiin. Toiselta järveltä nousi sentään matalasta pari mittakalaa toinen valkea-punaisen leetchin saattelemana ja toinen kultamorrilla. Muutoin oli hiljaista. Kalat tuntuivat odottavan luonnon tapaan kevättä. Myräkän saattelemana hiivimme takaisin mökille.
Neljäntenä päivänä uusi järvi antoi heti alkuun hyviä mittaharreja ja muutamia ahvenia 30-40cm vedestä. Siimaakin vietiin väliin Matin vavasta pitemmästi. Seuraavassa paikassa olikin jo reilumpi harri avennolla ja hauen lurjus vei Artolta morrin. Kolmannessa kohteessa Artolle napsahti mittaharri heti kättelyssä vaan seuraavat kolme kalaa olivatkin sitten vihertävämpiä. Aika kuluikin tulistellessa ja loppuillasta korttia lätkiessä.
Viidentenä päivänä koettiin sitten jälleen yksi lähijärvistä. Kalaa oli ja otillaankin tuntui olevan, mutta koko oli vaatimatonta muutamaa nippa mittaharria lukuunottamatta. Kotiaskareita siis iltaa myöden.
Kuudentena ja viimeisenä varsinaisena pilkkipäivänä käytiin kokemassa järvi josta parempaa harria oltiin saatu. Alku olikin lupaava ja Harri nosti kultamorrin saattelemana pari kaimaansa. Suurempi painoi hieman yli 700g ja tämä jäi reissun suurimmaksi purje-eväksi. Arto sai myös muutamia kaloja alueelta, mutta muutoin oli suhteellisen hiljaista. Yritimme hakea uutta paikkaa ja lopulta yhden niemen nokasta löytyi jyrkempi penkka, josta nousi peräjälkeen penkan päältä 40cm vedestä muutama hyvä ahven ja kruununa noin 400g harri.
Loppuajaksi suuntasimme aloituspaikkaan. Hiljaista oli, mikä jo hieman enteilikin tulevaa. Matti naureskeli, että pitänee pomputtaa valiota pohjaan ja lähes samassa rävähti allekirjoittaneen räikkä pikkudelfinistä. Haukipa tieten. Arto toi heti nostokoukkua tueksi ja muutaman syöksyn jälkeen kala näkyi avannossa - hauki se on... Parin syöksyn jälkeen kala oli koukkauskunnossa 40cm vedessä ja 7mm kultamorrin tartuttamana jään paremmalle puolen kammettiin 92cm ja 5.150kg painanut kala. Siinä vaiheessa ei enää hiljaiselo harmittanut, paranihan pilkkiennätys heti kerralla kolme ja puoli kiloa ja vielä morrin saattelemana! Hyvin kesti koukkukin 6 koon streamer Hayabusassa.
Kultamorri pelasti tällä(kin) kertaa ruokakalat pilkkipuolella. Kokemuksia nämäkin ja ennenkaikkea mahtava reissu heikosta kalantulosta huolimatta! Kiitokset siittä loistavalle reissuporukalle - hauskaa oli joka hetki, kuten kuvasta ehkä voisi päätellä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti