maanantai 11. joulukuuta 2017

Suomi 100 vuotta ja kisakauden startti Aartaminjärvellä 6.12.2017

Tänä vuonna oli mukava starttailla kisakausi Suomen 100 vuotista taivalta juhlistaen Aartaminjärvellä. Kisaan virittelin välineiksi uudet haarukkavavat, jotka olin syksyn aikana kasaillut Sakun haarukka-aihioista ja sijoitellut ne hiilikuituputkiin. Tarkoituksena olisi saada pakettia kapeampaan tilaan, mutta samalla pidentää kehiväliä pari senttiä nopeuden lisäämiseksi. Ennakkoon virittelin pienen ahvenen vehkeiksi 16-koon koukkuja luotto Purhosiin (yksi 14 morri), Rutilukseen ja Lörtsykkeeseen.


Kisassa käveltiin porukassa lähestulkoon järven toiseen päähän ja aloitin startista kairailun suolta tulevan isohkon ojan suulta. Jäätä oli noin 7-10cm, keli puolipilvinen ja lauha. Heti ekalta avannolta ahven nappasi kiinni pilkin pohjaan laskettuani ja putkea jatkui hyvän tovin koon ollessa 20-30g pääsääntöisesti. Ottipelinä tässä vaiheessa läpireijällinen kullanvärinen volsu vihreä-oranssilla höysteellä. 

Myös muut tuntuivat kalaa saavan ja reiän hiljennyttyä siirrähtelin lyhyillä 5m siirroilla käytännössä koko kisan ajan samalla alueella tasaisesti ahventa saaden. Tässä kului pari ensimmäistä tuntia joutuin uusia reikiä tehdessä ja vanhoja kokiessa. Väliin vaihdoin 14 koon koukulla olleeseen musta-punahile tapsimorriin, kun tartutusteho tuntui väliin olevan heikko 16 koon vehkeillä. Tässä pysyivätkin kalat paremmin, mutta ottihalukkuus ei ollut aivan kultamorrin tasoa. En kuitenkaan alkanut viritellä välineitä sen kummemmin 14-koon kultamorrien jäädessä värjäyspisteelle kotiin...

Uudet reijät tuntuivat antavan paremmin aktiivista kalaa, joten loppu pari tuntia tein uusia reikiä aina putken tyrehdyttyä väliin vanhojakin kokien tilan loppuessa kesken muutamien pilkkijöiden kiertäessä vastaan. Kullanvärisen morrin säestyksellä kalaa nousi kohtuu tahtiin, mutta paljon jäi tärppejä saamatta ylös. Kuitenkin kokonaisuutena vavat letkunokkineen tuntuivat onnistuneilta tekeleiltä, eikä kehimisen yhteydessä tuntunut kehivälin pidennyskään oudolta - pikemminkin helpommalta ja varmemmalta. Kutistesukkaa kun vähän pidentää, on pelit kunnossa!

Kokoluokka kaloilla oli pääsääntöisesti 20-30g, kuten alussa. Seassa yksi bonusahven noin 100g ja 4 särkeä kokoluokkaa 30-60g. Lopputulos puntarilla 5252g yhden kalan jäädessä pöntön pohjille. Tällä sija 9/19 kisassa ja ok fiilingin välinetestailuista. Tästä pontta saaneena lisää vapoja tekeille!

PS. Syksyn kuulumisina pääsin kaatamaan Hubin komeaan seisontahaukkuun seuranhirveksi 247kg sonnin 15.10.2017. Hitusen trofee kärsi erinäisistä syistä johtuen, mutta kohtuullisesti sai eläkeläinen paketin kasaan. Iso kiitos siitä. Kahteen viikonloppuun jäi omalta osaltani hirvenpyynti syyskuun alun startin ja lokakuun välistartin osalta lupien loputtua jo marraskuun 1 päivänä.




tiistai 2. toukokuuta 2017

IIjärven tienoilla 18.4.-24.4.2017

Perinteinen pohjoisen reissu suuntautui tänä vuonna Harrin innoittamana Iijärven suunnille. Alkuperäinen reissuporukkamme oli kutistunut erinäisistä syistä minuun ja Artoon, joten uusia tuulia puhalteli tänä vuonna. Viisikkomme täydensi Matti ja isäntä Risto.

Alkuasetelmat olivat viime vuosiin verrattuna myöhäisen kevään johdosta hieman epäluuloiset. Kalan arveltiin olevan tiukassa ja tämä osoittautuikin oikeaksi päätelmäksi. Ainoat kevään merkit olivat hieman pakkautunut hanki ja sula tie Kaamaseen saakka.

Perille päästyämme pojat virittellivät pyydyksiään ja Arton kanssa pilkittiin tuloilta matalaa selkäpattia. Muutamia mittaharreja nousikin Arton toimesta ja itse kokeilin taitoja reeskaparven kanssa ajanvietteenä. Lämmin kämppä ja pehmeät löylyt saattelivat miehet unten maille - aikanaan.

Toisena päivänä suuntasimme lähijärvelle pilkille Risto oppaana. Perinteikkäät pilkkipaikat osoittautuivat hiljaisiksi ja ruokakalapussi ei kasvanut kuin parilla harrilla ja yhdellä siialla. Tämä päivä kuluikin enempi ihmetellessä.

Kolmantena päivänä kävimme eri suunnilla ja toiveita herättänyt jumputus ensimmäisessä paikassa ei räväyttänyt vielä kalantuloa käyntiin. Toiselta järveltä nousi sentään matalasta pari mittakalaa toinen valkea-punaisen leetchin saattelemana ja toinen kultamorrilla. Muutoin oli hiljaista. Kalat tuntuivat odottavan luonnon tapaan kevättä. Myräkän saattelemana hiivimme takaisin mökille.

Neljäntenä päivänä uusi järvi antoi heti alkuun hyviä mittaharreja ja muutamia ahvenia 30-40cm vedestä. Siimaakin vietiin väliin Matin vavasta pitemmästi. Seuraavassa paikassa olikin jo reilumpi harri avennolla ja hauen lurjus vei Artolta morrin. Kolmannessa kohteessa Artolle napsahti mittaharri heti kättelyssä vaan seuraavat kolme kalaa olivatkin sitten vihertävämpiä. Aika kuluikin tulistellessa ja loppuillasta korttia lätkiessä.



Viidentenä päivänä koettiin sitten jälleen yksi lähijärvistä. Kalaa oli ja otillaankin tuntui olevan, mutta koko oli vaatimatonta muutamaa nippa mittaharria lukuunottamatta. Kotiaskareita siis iltaa myöden.

Kuudentena ja viimeisenä varsinaisena pilkkipäivänä käytiin kokemassa järvi josta parempaa harria oltiin saatu. Alku olikin lupaava ja Harri nosti kultamorrin saattelemana pari kaimaansa. Suurempi painoi hieman yli 700g ja tämä jäi reissun suurimmaksi purje-eväksi. Arto sai myös muutamia kaloja alueelta, mutta muutoin oli suhteellisen hiljaista. Yritimme hakea uutta paikkaa ja lopulta yhden niemen nokasta löytyi jyrkempi penkka, josta nousi peräjälkeen penkan päältä 40cm vedestä muutama hyvä ahven ja kruununa noin 400g harri. 



Loppuajaksi suuntasimme aloituspaikkaan. Hiljaista oli, mikä jo hieman enteilikin tulevaa. Matti naureskeli, että pitänee pomputtaa valiota pohjaan ja lähes samassa rävähti allekirjoittaneen räikkä pikkudelfinistä. Haukipa tieten. Arto toi heti nostokoukkua tueksi ja muutaman syöksyn jälkeen kala näkyi avannossa - hauki se on... Parin syöksyn jälkeen kala oli koukkauskunnossa 40cm vedessä ja 7mm kultamorrin tartuttamana jään paremmalle puolen kammettiin 92cm ja 5.150kg painanut kala. Siinä vaiheessa ei enää hiljaiselo harmittanut, paranihan pilkkiennätys heti kerralla kolme ja puoli kiloa ja vielä morrin saattelemana! Hyvin kesti koukkukin 6 koon streamer Hayabusassa.



Kultamorri pelasti tällä(kin) kertaa ruokakalat pilkkipuolella. Kokemuksia nämäkin ja ennenkaikkea mahtava reissu heikosta kalantulosta huolimatta! Kiitokset siittä loistavalle reissuporukalle - hauskaa oli joka hetki, kuten kuvasta ehkä voisi päätellä!


Talven kisailuja

No niin on aika hieman kertailla kuluneen talven kisailuja jäiden hiljalleen sulaessa. Varsin kitsaasti on tullut käytyä osin muuton ja osin lomailun johdosta.

12.2. starttailtiin Raahen "kotikisoihin" Maivaperällä ja ennakkoon oli tiedossa norssiparvien syönti lähes lähtörannassa. Tämä ei kuitenkaan innostanut ja haeskelin ahvenia josko joku ajoparvi sattuisi kohdilleen. Alku menikin sitten etsiessä ja pöntön pohjalle kertyi vain muutamia pieniä ahvenia ja pari norssia. Tunteroisen tuumailtuani vaihdoin suuntaa reilusti ja suunnistin saaren laitaan puolen kilometrin päähän. Tässä sattuikin jo toisesta reijästä parempi ahvenputki, joka nosti odotuksia. Kalat olivat kuitenkin matalassa, eivätkä kestäneet kairailua ja lirkkimiseksi meni loppuaika saaliin jäädessä 3640g ja tällä sija ynnä muut. Punnituspaikalla haiskahtikin "lievästi" norssi, joten noin 9kg voittotulos tuli odotetusti.

SM-kisoihin Kolkonjärvelle suuntailtiin Mikan ja Viljamin kanssa jo edellisiltana. Odotuksia ei juuri ollut ja järvi osottautui juuri niin kitsaaksi kuin alunperin oletettiinkin. Alun ahvenen jälkeen ei suurempia nykyjä kiiskiä lukuunottamatta tullut ja vaihdoimme paikkaa rantamaisemista 800m selälle. Täältä pari repuntäytettä ja kiiskiä. Lopuksi suunnattiin alkusektorille aikaa kuluttamaan ja Viljami saikin yhdestä reijästä hieman reilumman kalan. Itse lirkin 8m vedestä morrilla muutaman ahvenen ennen loppuvihellystä ja saldo 9 ahventa ja 233g.

Siittä se sitten ajatus kytikin Särki-SM:iin Kuusamoon, jonne lähdimme Mikan kanssa Viljamin sairastuttua. Ennen starttia kävimme iltakisan Joukamossa, josta kitsaasti lirkkien saaliina 909g, joka koostui pienistä kiiskistä, muutamasta pikku särjestä, muutamasta ahvenesta, joista yksi parin sadan bonuskala ja yhdestä reilummasta särjestä.

Särki-SM:iin suunnisteltiin näppituntumalta ja saaren laita antoi lähes heti alkuun kisan bonuskalan noin 700g säyneen, joten sekin rekordi saatiin kirjoihin - tosin puntaroimatta. Pieniä ahvenia nousi tasaiseen tahtiin läpi kisan ja alueen rauhoittuessa saatiinkin ihan ok särkiputkia vanhoilta reijiltä. Uudet antoivat lähes poikkeuksetta hyviä ahvenputkia... Loppuun uuden reijän kairaaminen siirsi vielä parven hukkaan ja viime hetket meni parvea hakiessa. Tulos 2870g ja sija 58. Ihan ok särkiharjoituksiksi, siittä kun ei kokemusta juurikaan ole ja treeniä vaatisi lujasti vielä.

Kauden ainakin toistaiseksi viimeinen kisa käytiin Tornion Puotikarissa. Alku meni muita tuijotellessa ja lähtörantaa kokeillessa. Tästä pientä kalaa repuntäytteeksi. Siirrähdinkin puolen tunnin kohdilla parin välireijän kautta läheisen ryhmän tienoille, mutta tästä ei mainittavaa saalista karttunut. Muutaman välireijän kautta päädyin viimeiseksi pariksi tunniksi suuremman ryhmän laitamille ja yksi reikä osui siten, että pienempää särkeä ja salakkaa nousi tasaiseen tahtiin. Pelin ollessa selvä päätin harjoitella heikointani eli juurikin tuota pienen kalan lirkkimistä. Saalista kertyi lopulta 5195g, joten kalan kokoon nähden ja alkuhaparoinnin saattelemana ihan tyytyväinen olen.

Hupipilkillä on käyty aina joutoaikaa löytäessä ja Varjakan maisemat etenkin ovat jollain lailla hahmottuneet fileahvenkohteina. Ruotsin puolella käytiin Soukolossa testailemassa välineitä vaan tuskastuttavan heikkoa tuntui olevan muutamien särkien saattelemana ja tulipa sieltä yllärinä kuiten särkilahna - ensimmäinen laatuaan itselleni. Miekojärven ahvenet puolestaan näyttivät myös ranttuilunsa pari päivää aiemmin vaan keli suosi ja piikakin pääsi kokeilemaan pilkinnän saloja. Pohjoisen reissusta puolestaan seuraavassa kirjoituksessa enämpi...



sunnuntai 22. tammikuuta 2017

Kompassisuunnistusta Varjakassa 21.1.2017

No niin kauden toinen kisastartti sijoittui lauantaina Lumijoen Varjakkaan. Facebookin ryhmäpäivitysten mukaan paikalta oli saatu pitkin tammikuuta hyviä saaliita ja odotukset olivat täten korkealla. Lähtörannassa koitin hakea kartan kanssa suuntimaa pohdinnoissa valikoituneelle laajemmalle selkäpatille ja suunnitelma tuntui tässä vaiheessa vielä hyvältä. Jää oli peilikirkas viikolla olleen myräkän seurauksena ja keli kirkas parin pakkasasteen ja pienen tuulen siivittämänä. Vesikin oli humpannut parina edellisenä päivänä, joten luonnonvoimilla oli omat vaikutuksensa kisaan, joita saikin pohtia pienessä mielessä kyllästymiseen asti.

Siirtymän alettua homma alkoi jo pikkuisen epäilyttämään suuren joukon suunnatessa kohti monissa puheissa ollutta 5-6km sektoria. Perässäni ei tullut ketään. Kuitenkin alueella oli muutamia hupipilkkijöitä, joten koitin suunnistaa kompassin avulla kohti määränpäätäni ja jäin arviolta hieman kauemmas patista kelloa seuraten.

Kisan startatessa olin yksin, lähimmät hupipilkkijät noin 100m päässä. Kairasin reijän ja syvyys oli tässä viiden metrin paikkeilla. Ei siis vielä patilla. Koitin arvioida suuntaa ja arvelin, että pitäisi kaarrattaa hieman enemmän länttä kohden ja seuraavan reijän kairasin noin parinkymmenen metrin päähän. Tästä sain ensimmäisen kalan, tosin kiisken, joka ei kisakalaksi kelvannut. Seuraavista reijistä sain yksittäiset ahvenet ja sitten taas hiljaiseloa kiiskiä lukuunottamatta.

Syvyys pysyi sitkeästä samassa noin viidessä metrissä ja ensimmäinen tunti meni edetessä ja reikäväliä harventaen. Tässä vaiheessa repussa 6 ahventa ja näistä yksi vajaa kaksisatanen. Seuraava tunti meni karttaa tutkiessa ja kompassia tulkitessa syvyyden pysyessä sinnikkäästi samana. Yhdeltä reijältä sain kolmen reilu satasen ahvenen putken, mutta tämä katkesi pahaan paikkaan tiputukseen, eikä lähistö antanut pöntön täytettä. Usko oli jälleen koetuksella ja päätin tutkia karttaa ja suuntia tarkemmin.

Suunnista koitin päätellä leikkauksen kahden tähtäyksen avulla ja tämän perusteella olin siulannut pattia tasaisissa vesissä patin reunan suuntaisesti. 90 asteen käännös kulkusuuntaan nähden onnistui ja heti parin reiän jälkeen syvyyslukemat alkoivat muuttumaan. Kahden tunnin jälkeen reuna oli löytynyt ja repussa kalaa reilu kymmenkunta yksilöä.

Seuraavan puolituntisen koitin haravoida penkan reunaa ja matalikon päällystää ja kalaa löytyikin sitten yhdestä kohtaa, mihin joku oli viikolla muutaman pienen ahvenen heittänyt. Ensimmäinen reikä tältä sektorilta antoi kymmenkunta 30-70g ahventa, mutta putki loppui siihen. Seuraavan reijän kairasin tuiskun tekemän lumipatin viereen ja tästä sain kisan ainokaisen kunnon putken, jota kestinkin puolisen tuntia. Kalaa tuli tasaiseen tahtiin kokoluokassa 30-200g ja kisa sai jonkinmoisen pelastuksen emämunaukselta. Tämä reikä antoi noin nelisen kiloa puolikkaan Sakun alla kupari-kelta-oranssilla morrilla, sekä osan Juggernautilla musta-punahile morrilla. Tasurilla ei mitään.

Loppu 45min meni ensin alueen reikäverkkoa tihentäessä, mutta enempää kalaa tästä ei tullut. 100m siirtymä patilla toiselle lumipatille antoi kisan loput kymmenkunta kalaa ennen siirtymää punnitukseen. Jälkikäteen ajateltuna olisi sitä voinut sitä kompassia ja karttaa tutkia tarkemmin jo aiemminkin, mutta ei vain maltti riittänyt. Jälleen siis hyvä opin juuri tuleviin laajoilla vesialueilla käytäviin kisoihin.

Puntarilla tulos 6966g ja kuitenkin vaikeuksista huolimatta suurin tulos itselleni kisoissa. Tämä koostui kaikkiaan 87 ahvenesta eli keskipaino oli melko tarkalleen 80g. Kisan voittotuloksesta 27228g jäätiin siis yli 20 kiloa, joten hurjaa meininkiä oli sumpun suunnilla ollut. Sijoitus painui 32/46, mutta yksi voitto kuitenkin tuli voittotulosveikkauksen myötä, joka takasi osanottomaksun seuraavaan kisaan, joka siintää todennäköisesti viikon päässä, mikäli kummia ei tapahdu.

sunnuntai 1. tammikuuta 2017

Pitkän hiljaiselon päätös ja kauden ensimmäinen kisastartti

Niin se on aika vierähtänyt uuteen paikkakuntaan tutustuessa ja työhommiin perehtyessä. Touko-kesäkuun taitteessa muutimme siis perheemme kanssa Raaheen mittaustyönjohtajan vakanssin saattelemana ja onhan se ollut taas totuttelua uuteen. Vakipestin saattelemana hankimme myös rivarin päätyosakkeen ja siinähän se kesä kuluikin tapetoidessa ja sisustaessa, eikä kalaankaan tuntunut ehtivän sitten millään. 

Nyt on kuitenkin asetuttu aloilleen ja syksy on kulunut morreja tinatessa ja perhoja maalaillessa. Metsäreissut ovat välimatkoista johtuen jääneet muutamaan hirvenpyyntikertaan ja pääsipäs sitä käymään vierailulla Pyhäjoen puolella tutustumassa paikalliseen hirvikulttuuriin kameran kanssa opetellen. Ensimmäinen jänisreissu ajoittui joulun jälkeiseen aikaan ja saalistakin tuli yhden pitkäkorvan verran Jymyn poksuttaessa komeasti taustalla.


Pilkkihommia on tullut kokeiltua Mikan opastuksella Raahen edustan merialueella pariin otteeseen niukan saaliin kera, mutta antoipa se ahti ensimmäisen siian merialueelta ahvenenpyynnin sivutuotteena. Ei muuta kuin uutta höökiä kehiin hiljalleen ja uusia alueita haistellen.


Pilkkikisarintamalla startti meni tälle kautta aina vuoden viimeiselle päivälle, mutta se ei turha reissu ollutkaan. Saldona ensimmäinen paalupaikka kolmen vuoden kisataipaleen aikana ja siitä pientä kertomusta siis tarjolle!

Kisa alkoi Tornion Prännärissä tuulisissa merkeissä. Lämpötila oli nollan tuntumassa, jos ei hivenen plussallakin. Aiempien kisojen siivittämänä ajatusta ei meinannut löytyä starttia varten sitten millään, kun ei kalaan ollut kunnolla törmännyt näissä kisoissa. Kuitenkin siirtymän aikana ajatus hieman valkeni ja päätin suunnata edellisen vuoden kokemuksesta ulapammalle merenpohjan rosoa etsimään.

Lämminhän siinä meinasi kunnan laiskalla työnjohtajalla tulla lähes kylmiltään, mutta siirtymän puitteissa ehdin määränpäähän porukan hajaannuttua pitkin selkää ja tukkiallasta. Startista pari ensimmäistä reikää antoivat tyhjää ja kolmas kiisken. Siinä välineitä vaihtaessa ja muutamia yksittäisiä kaloja seuraavilta reijiltä saadessa alkoi jo mieleen lipua ajatus josko se taas olikin hukkareissu. Väki hajosi entistä enemmän, mutta päätin jatkaa kairaamista vielä ulapammalle kuitenkin kuntoilumielessä.

Yhdeltä reijältä laajemman lumialueen vierestä sain muutaman pienen ahvenen putken ja pommitin alueelle reikää tiuhempaan nykyäkään saamatta. Muutenkin koko ajan joutui miettimään luuraavatko kalat lumen alla vai tuiskeen auraamilla puhtailla alueilla. Muutama pilkkijä kävi siinä kairatessani pienessä ryppäässä rannempana ja ajattelinkin jo lähteä seuraan, mutta väki hajaantui lähes yhtä nopeaa kuin kasaantuikin, joten jatkoin vielä kauemmas selälle.

Parin reijän jälkeen ajattelin, että nyt on viimeinen reikä tällä alueella. Usko oli siis koetuksella ja henkinen taisto käynnissä jokiuomalle siirtymän ja aakean välillä. Tätä ei tarvinut onneksi pohtia kauaa. Kymmenisen senttiä aiempia matalempi reikä antoikin pienen nypyttelyn jälkeen merkit elämästä ja pienen putken saattelemana päätin vielä nypyttää reijällä hetken. Pienen hiljaisen hetken jälkeen alkoikin puolen tunnin putki joka korvasi vaivannäön puolentoistatunnin tuskailun jälkeen. Ahventa lappoi tasaisena putkena koon ollessa 20-100g välillä, eikä onneksi paha pudotuskaan putkea katkaissut. Muutamia bonuskalojakin putkeen sattui, niistä suurin 280g. Ei mitään jättiä, mutta lämmitti mieltä kovasti kylmässä tuulessa. Ahventa nousikin tämän hetken aikana nelisen kiloa.

Seuraavan tunnin seurailin reijällä kylmissäni kykkien lähellä ollutta pilkkijää pienempiä putkia aina hiljaiselon jälkeen saaden, edelleenkin samalla avannolla istuen mielessä uudet reijät ympäristöön. Jökötys kuitenkin kannatti tällä kertaa viereisen pilkkijän poratessa alueelle ja ympäristöön useita tyhjiä reikiä, mikä viimeistään varmisti ratkaisun olleen oikea. Paluumatkalle pääsikin lähtemään vielä pari kiloa painavamman pussin kanssa ja mielessä pyöri tuossa vaiheessa josko sitä viitisen kiloa olisi. Arvelin, että tukkialtaalta tai kauempaa saarien ympäriltä olisi tulossa isoja säkkejä, joten kymppisakin sijoitus olisi ollut jo mieltä lämmittävä.

Puntarilla puheltiin pienistä särjistä, mutta muutamat pussit näyttivät omaan silmäni isoilta. Kuitenkin jännitys alkoi tiivistyä huhujen kertoessa suurimmasta pussista. Eipä sitä meinannut millään uskoa, mutta niin vain tulos 6540g (107 ahventa ja 6 kiiskeä, keskipaino 57,9g) riitti tällä kertaa voittoon perinteikkäässä Prännärin uudenvuoden pilkissä. Mitä sitä peittelemään, olihan se mahtava tunne kuulla oma nimi ensimmäisenä palkintojenjaossa ja mikä tärkeintä, kaikki kalat tulivat omatekoisilla morreilla erinäisten pilkkien alla. Näistä suurimpana syyllisenä Sakun alla keikkunut kupariseen volsupisaraan rakenneltu kelta-oranssi 14 koon koukulla ollut tekele. Ensimmäiseen osakilpailuun ei päässyt mukaan, joten cupissa ei jakoja ollut, mutta tämä kantaa ja luo pohjaa jatkolle!

http://www.merilapinuk.fi/115105343