Morjens!
Nyt on reissusta palailtu ja hiljalleen myös palauduttu, joten on aika hieman kertailla päivien tapahtumia. Edellisvuodesta poiketen matkaan lähdettiin kolmen miehen voimin Haukiputaan hurjan ja Rovaniemeläistyneen Soadegillin maisterin matkatessa allekirjoittanut seuranaan. Samalla supistimme myös kaluston minimiin ja starttailimme yhden auton ja yhden kelkan voimin liikkeelle. Perillä oltiin kolmen maissa lauantaina, joten aikaa jäi hyvin viritellä sauna lämpimäksi ja ottaa luulot pois yhden tähden kenraalilta siinä mallikkaasti lopulta onnistuen.
Edellisillan saapumisen aiheuttaman pienoisen pintajännityksen johdosta pääsimme jäälle vasta hieman ennen puoltapäivää. Melko pikaisella tahdilla ensimmäiset harrit olivat jäällä uusien violettien epoksiperhojen saattelemana, mutta nihkeää vaikutti vanhoilla paikoilla olevan muutoin, joten pian vaihdoimmekin jo paikkaa tuulisen, mutta lämpimän kelin saattelemana.
Ensimmäiset reijät keskempänä antoivat muutamia pienoisia harreja, sekä mukaan yhden paremman kokoluokan kalan ja jatkoimme kairailua kohti rantaa. Yksi reikä antoikin ilon aihetta allekirjoittaneelle kun harrirekordi parani jo lähemmäs kiloa, 940g ja 46cm nättipurjeisella uroskalalla. Myös muilta reijiltä nousi mitallista kalaa, joten ruokatarpeet olivat taatut. Tuo pikaisen päivän suurimmaksi jäänyt harjus erehtyi maistamaan allekirjoittaneen valmistamaa violetti-punaista leechiä.
Seuraavana pilkkipäivänä olimme aikaisemmin jäällä ja kokeilimme alkuun vanhat reijät. Rauhallista oli paria kalaa lukuunottamatta ja harrikuiskaaja Arto nosti tekemälläni kultamorrilla 940g naaraskalan melko alkuhetkillä. Tämän jälkeen siirryimmekin seuraaville paikoille tuulen tuivertaessa lähemmäs 10 m/s.
Kairasimme rannan tuntumasta ulommas ja noin kymmenenneltä reiältä alkoi tapahtua pienen tuumaustauon jälkeen Sodankylän kasvatin suunnilla. Mies nosti nopeassa tahdissa kultamorrilla pari hyvän kokoista harria ja yhden 600g ahvenen nostaen reissumme harrin osalta kilokerhoon 1050g harrilla. Uusia reikiä tehtyämme sain myös tästä läheltä 880g naaraskalan musta-kultahileperholla lappiloisteen alla.
Hiljaiselon jälkeen kävimme kokeilemassa peremmällä jokisuuta ilman merkkejä kaloista ja sen jälkeen kapeaa salmea. Tästä nousikin seuraava kilokerholainen (1030g) jälleen Joonaksen toimesta kultamorrin toimiessa ottipelinä - yllättäen ;) Piakkoin kurvailimme tulistelemaan ennen paluuta mökille saunahommiin kalojen aristellessa ottia ja reikien hiljennyttyä.
Poikien käydessä kokeilemassa reittiä seuraavan päivän rautukokeilua varten otti allekirjoittanut kalansa kanssa elämänsä ensimmäisen fishien rujosta olemuksestaan huolimatta siinä jotenkin onnistuen.
Illasta koimme hienoja revontulia saunasta poistuessamme ja sekös sai kuvaajaan vipinää. Revontulimaisemat jäivätkin samalla reissun ainoiksi.
Kolmas pilkkipäivä kuluikin sitten rautua jallittaessa Kontinpaistamajärveltä. Vesistöön ostimme luvat metsähallituksen puhelinpalvelun kautta jo ennen reissua ja odotukset olivat korkealla kuultuamme siellä olevan hyvääkin rautua. Hiljalleen toivo kuitenkin hiipui ja ainoat merkit kaloista olivat ohilipumiset avantoon katsoessa ja pari pientä tökkäystä. Oikukkaat punalihaiset pitivät suunsa supussa koko päivän. Onneksi sentään jotain nähtiin ja yksi komea pohjan pöläytyskin allekirjoittaneen avennolla. Noh mikäs siinä tulistellessa ja takaisin tullessa Sundejärvellä pojat saivat pari ahventa ja harrin malliksi, vaikka pienoisia olivatkin.
Neljäntenä pilkkipäivänä keskityimme jälleen harri-isomusten jahtaamiseen ja puolenpäivän aikoihin tärähti allekirjoittaneella elämänsä ensimmäistä kertaa kilo rikki purje-eväisten kanssa 1070g uroskalalla. Ottipelinä toimi musta-kultahile epoksiperho valkean lappiloisteen alla, kuten paria päivää aiemmin kasisatasen kanssa. Joonas onnistui myös noin 900g harrillaan.Muutoin päivä kului uusia paikkoja testaillessa, eikä kunnolla kontaktia kalaan tunnuttu saavan muutamia lähinnä pienempiä lukuun ottamatta. Onneksi tuulikin oli jo tyyntymään päin ja seuraaville päiville oli luvattu jo kirkkaampaa ja tyvenempää.
Viidentenä pilkkipäivänä kaimaanit varoittelivat olemassaolostaan parissakin kohtaa, mutta ylös niitä ei saatu. Aamutuimaan uusia alueita kairaillessa myös Haukiputaan hurja pääsi tälle reissua kilokerhoon ensimmäisen kerran 1030g purje-evällään ja pyöripä avannossa myös todellinen jätti lätkää maistelemassa. Muutoin päivä kului melko rauhallisissa merkeissä ja lopputulemana yhteensä 5 kotiinviemiskalaa odottelemaan viimeisen päivän loppurutistusta. Kulkuvälinekin pääsi kuvaan tulisteluiden jälkeen.
Viimeiseen pilkkiaamuun herättiinkin ajoissa vielä kilokerholaiset mielissä. Fat Berthaksi nimeämämme jätti pyörikin avannoilla heti alkuunsa ja myös muutamia pienempiä kaloja, mutta vanhat reijät osoittautuivat loppuunsa melko ronkeleiksi, eikä havaintoja kaloista saatu kovinkaan tiuhaan. Hyökkäsipä se kaimaanikin Arton morriin ja ylös napsahti puolentoistakilon maastokuvioinen jänkäkoira. Tätä ennen Arto ehti saamaan noin kasisatasen kotiinviemisharrin ja Joonas sai kauempaa myös noin ysisatasen.
Piakkoin päätimme lähteä vielä viimeiselle kokeilureissulle ennen kämpänsiivoilua ja viimeisiä saunomisia. Heti alkuunsa kalaa näkyi avannoilla ja Joonas saikin melko pian ensimmäisen hyvän luokan harrin. Kohtapuoliin keskempää jysähti sitten pommi ja Arto kiskaisi tekemälläni kultamorrilla reissujemme tähän asti suurimman harrin - 1600g ja 51cm todellisen porsaan. Haukena kuulemma sitä vedettiin ylös, kunnes harrin pää näkyi avannossa laiskoista potkuista johtuen, mutta koukku, sekä siima kesti ja uusi mahtava rekordi oli tosiasia!
Tästä alkoikin sitten viimeinen kiivas pommitus reikää tehden ja tämän johdosta saatiin kotiinviemisiksi vielä useita reiluja mittakaloja noin 400-700g väliin. Kairailin reikiä riviin kohti rantapenkkaa ja kolmannelta avennolta pohjan kopsutus sai liikkeelle kaksi hyvän luokan purje-evää, joista toinen näytti 40cm vedessä isolta. Lätkän maistelun seurauksena nakkasin pikaisesti omatekoisen leechin veteen ja alta 10 sekunnin oli kala kiinni ensin hitaasti leechieä kohden lipuen. Vapa taipui, mutta pienen kamppailun jälkeen jäälle nousi harri, joka paransi ennätystäni jo kolmannen kerran reissulla - ei paljoa, mutta siten, että hymynkare siitä pintaan nousi (haihtui tosin ennen kuvienottoa). Uroskalalla painoa 1100g ja mittaa 48cm, joten seuraaville sadoille grammoille päästiin vielä viimeisillä mahdollisilla hetkillä. Omalta osaltani aamu oli kulkenut sanalla sanoen kehnosti, eikä kalaa saanut ottamaan, mutta noin puolen tunnin rypistyksen jäljiltä repussa oli täytteenä yhteensä 6 harria, joista 5 leechillä ja 1 morrilla, joten syystäkin sai olla tyytyväinen.
Yhteensä päivän antina 15 mittakalaa, joten loppurypistys pienen strategisen palaverin jälkeen oli onnistunut ja pienet lähtötotit ansaitut auringon helliessä täysin tyvenessä kelissä pilkkimiehiä.
Loppuviimein reissu oli heikosta kalansyönnistä huolimatta erittäin onnistunut ja mukava oli huomata kehittyvänsä koko ajan, että osaa jo vaihtaa välineitäkin sitä tarvitessa. Leechin osalta voin olla tyytyväinen ja omat valukokeilut saivat siis hyvää pontta jatkoa ajatellen kahdesta ennätyksen parantamisesta. Myös uudet isot 6mm kullanväriset volframimorrit ansaitsivat paikkansa kalustossa toimiessaan tiukoissa tilanteissa erittäin hyvin ja koukkujen kestäessä kovaakin vetoa. Violetti epoksiperhokin pääsee rasiaan jatkossa toimiessaan myös kohtuudella. Tästä kohti uusia elämyksiä ryhmäpotretin voimin!
