Kaldoaivin suunnilla harjusta jallittamassa 26.3.-2.4.2016

Morjens!

Nyt on reissusta palailtu ja hiljalleen myös palauduttu, joten on aika hieman kertailla päivien tapahtumia. Edellisvuodesta poiketen matkaan lähdettiin kolmen miehen voimin Haukiputaan hurjan ja Rovaniemeläistyneen Soadegillin maisterin matkatessa allekirjoittanut seuranaan. Samalla supistimme myös kaluston minimiin ja starttailimme yhden auton ja yhden kelkan voimin liikkeelle. Perillä oltiin kolmen maissa lauantaina, joten aikaa jäi hyvin viritellä sauna lämpimäksi ja ottaa luulot pois yhden tähden kenraalilta siinä mallikkaasti lopulta onnistuen.

Edellisillan saapumisen aiheuttaman pienoisen pintajännityksen johdosta pääsimme jäälle vasta hieman ennen puoltapäivää. Melko pikaisella tahdilla ensimmäiset harrit olivat jäällä uusien violettien epoksiperhojen saattelemana, mutta nihkeää vaikutti vanhoilla paikoilla olevan muutoin, joten pian vaihdoimmekin jo paikkaa tuulisen, mutta lämpimän kelin saattelemana.

Ensimmäiset reijät keskempänä antoivat muutamia pienoisia harreja, sekä mukaan yhden paremman kokoluokan kalan ja jatkoimme kairailua kohti rantaa. Yksi reikä antoikin ilon aihetta allekirjoittaneelle kun harrirekordi parani jo lähemmäs kiloa, 940g ja 46cm nättipurjeisella uroskalalla. Myös muilta reijiltä nousi mitallista kalaa, joten ruokatarpeet olivat taatut. Tuo pikaisen päivän suurimmaksi jäänyt harjus erehtyi maistamaan allekirjoittaneen valmistamaa violetti-punaista leechiä.

Seuraavana pilkkipäivänä olimme aikaisemmin jäällä ja kokeilimme alkuun vanhat reijät. Rauhallista oli paria kalaa lukuunottamatta ja harrikuiskaaja Arto nosti tekemälläni kultamorrilla 940g naaraskalan melko alkuhetkillä. Tämän jälkeen siirryimmekin seuraaville paikoille tuulen tuivertaessa lähemmäs 10 m/s.

Kairasimme rannan tuntumasta ulommas ja noin kymmenenneltä reiältä alkoi tapahtua pienen tuumaustauon jälkeen Sodankylän kasvatin suunnilla. Mies nosti nopeassa tahdissa kultamorrilla pari hyvän kokoista harria ja yhden 600g ahvenen nostaen reissumme harrin osalta kilokerhoon 1050g harrilla. Uusia reikiä tehtyämme sain myös tästä läheltä 880g naaraskalan musta-kultahileperholla lappiloisteen alla.

Hiljaiselon jälkeen kävimme kokeilemassa peremmällä jokisuuta ilman merkkejä kaloista ja sen jälkeen kapeaa salmea. Tästä nousikin seuraava kilokerholainen (1030g) jälleen Joonaksen toimesta kultamorrin toimiessa ottipelinä - yllättäen ;) Piakkoin kurvailimme tulistelemaan ennen paluuta mökille saunahommiin kalojen aristellessa ottia ja reikien hiljennyttyä.

Poikien käydessä kokeilemassa reittiä seuraavan päivän rautukokeilua varten otti allekirjoittanut kalansa kanssa elämänsä ensimmäisen fishien rujosta olemuksestaan huolimatta siinä jotenkin onnistuen.

Illasta koimme hienoja revontulia saunasta poistuessamme ja sekös sai kuvaajaan vipinää. Revontulimaisemat jäivätkin samalla reissun ainoiksi.

Kolmas pilkkipäivä kuluikin sitten rautua jallittaessa Kontinpaistamajärveltä. Vesistöön ostimme luvat metsähallituksen puhelinpalvelun kautta jo ennen reissua ja odotukset olivat korkealla kuultuamme siellä olevan hyvääkin rautua. Hiljalleen toivo kuitenkin hiipui ja ainoat merkit kaloista olivat ohilipumiset avantoon katsoessa ja pari pientä tökkäystä. Oikukkaat punalihaiset pitivät suunsa supussa koko päivän. Onneksi sentään jotain nähtiin ja yksi komea pohjan pöläytyskin allekirjoittaneen avennolla. Noh mikäs siinä tulistellessa ja takaisin tullessa Sundejärvellä pojat saivat pari ahventa ja harrin malliksi, vaikka pienoisia olivatkin.

Neljäntenä pilkkipäivänä keskityimme jälleen harri-isomusten jahtaamiseen ja puolenpäivän aikoihin tärähti allekirjoittaneella elämänsä ensimmäistä kertaa kilo rikki purje-eväisten kanssa 1070g uroskalalla. Ottipelinä toimi musta-kultahile epoksiperho valkean lappiloisteen alla, kuten paria päivää aiemmin kasisatasen kanssa.  Joonas onnistui myös noin 900g harrillaan.Muutoin päivä kului uusia paikkoja testaillessa, eikä kunnolla kontaktia kalaan tunnuttu saavan muutamia lähinnä pienempiä lukuun ottamatta. Onneksi tuulikin oli jo tyyntymään päin ja seuraaville päiville oli luvattu jo kirkkaampaa ja tyvenempää.

Viidentenä pilkkipäivänä kaimaanit varoittelivat olemassaolostaan parissakin kohtaa, mutta ylös niitä ei saatu. Aamutuimaan uusia alueita kairaillessa myös Haukiputaan hurja pääsi tälle reissua kilokerhoon ensimmäisen kerran 1030g purje-evällään ja pyöripä avannossa myös todellinen jätti lätkää maistelemassa. Muutoin päivä kului melko rauhallisissa merkeissä ja lopputulemana yhteensä 5 kotiinviemiskalaa odottelemaan viimeisen päivän loppurutistusta. Kulkuvälinekin pääsi kuvaan tulisteluiden jälkeen.





Viimeiseen pilkkiaamuun herättiinkin ajoissa vielä kilokerholaiset mielissä. Fat Berthaksi nimeämämme jätti pyörikin avannoilla heti alkuunsa ja myös muutamia pienempiä kaloja, mutta vanhat reijät osoittautuivat loppuunsa melko ronkeleiksi, eikä havaintoja kaloista saatu kovinkaan tiuhaan. Hyökkäsipä se kaimaanikin Arton morriin ja ylös napsahti puolentoistakilon maastokuvioinen jänkäkoira. Tätä ennen Arto ehti saamaan noin kasisatasen kotiinviemisharrin ja Joonas sai kauempaa myös noin ysisatasen.

Piakkoin päätimme lähteä vielä viimeiselle kokeilureissulle ennen kämpänsiivoilua ja viimeisiä saunomisia. Heti alkuunsa kalaa näkyi avannoilla ja Joonas saikin melko pian ensimmäisen hyvän luokan harrin. Kohtapuoliin keskempää jysähti sitten pommi ja Arto kiskaisi tekemälläni kultamorrilla reissujemme tähän asti suurimman harrin - 1600g ja 51cm todellisen porsaan. Haukena kuulemma sitä vedettiin ylös, kunnes harrin pää näkyi avannossa laiskoista potkuista johtuen, mutta koukku, sekä siima kesti ja uusi mahtava rekordi oli tosiasia!

Tästä alkoikin sitten viimeinen kiivas pommitus reikää tehden ja tämän johdosta saatiin kotiinviemisiksi vielä useita reiluja mittakaloja noin 400-700g väliin. Kairailin reikiä riviin kohti rantapenkkaa ja kolmannelta avennolta pohjan kopsutus sai liikkeelle kaksi hyvän luokan purje-evää, joista toinen näytti 40cm vedessä isolta. Lätkän maistelun seurauksena nakkasin pikaisesti omatekoisen leechin veteen ja alta 10 sekunnin oli kala kiinni ensin hitaasti leechieä kohden lipuen. Vapa taipui, mutta pienen kamppailun jälkeen jäälle nousi harri, joka paransi ennätystäni jo kolmannen kerran reissulla - ei paljoa, mutta siten, että hymynkare siitä pintaan nousi (haihtui tosin ennen kuvienottoa). Uroskalalla painoa 1100g ja mittaa 48cm, joten seuraaville sadoille grammoille päästiin vielä viimeisillä mahdollisilla hetkillä. Omalta osaltani aamu oli kulkenut sanalla sanoen kehnosti, eikä kalaa saanut ottamaan, mutta noin puolen tunnin rypistyksen jäljiltä repussa oli täytteenä yhteensä 6 harria, joista 5 leechillä ja 1 morrilla, joten syystäkin sai olla tyytyväinen.





Yhteensä päivän antina 15 mittakalaa, joten loppurypistys pienen strategisen palaverin jälkeen oli onnistunut ja pienet lähtötotit ansaitut auringon helliessä täysin tyvenessä kelissä pilkkimiehiä.

Loppuviimein reissu oli heikosta kalansyönnistä huolimatta erittäin onnistunut ja mukava oli huomata kehittyvänsä koko ajan, että osaa jo vaihtaa välineitäkin sitä tarvitessa. Leechin osalta voin olla tyytyväinen ja omat valukokeilut saivat siis hyvää pontta jatkoa ajatellen kahdesta ennätyksen parantamisesta. Myös uudet isot 6mm kullanväriset volframimorrit ansaitsivat paikkansa kalustossa toimiessaan tiukoissa tilanteissa erittäin hyvin ja koukkujen kestäessä kovaakin vetoa. Violetti epoksiperhokin pääsee rasiaan jatkossa toimiessaan myös kohtuudella. Tästä kohti uusia elämyksiä ryhmäpotretin voimin!

Vähä-Törmänkijärven pilkkikisat 19.3.2016

No niin parin vuoden tauon jälkeen päästiin sitten pokkaamaan ja vieläpä 5h kisassa, joten siis pientä raporttia.

 

Aamu alkoi selän juiliessa, joten lähtökohdat eivät kovin hyvät olleet, mutta sinnillä Tommin tarjoamaan kyytiin. Keli vaikutti jo alkuunsa mukavalta auringon paistaessa pikkupakkasen siivittämänä. Perillä alkoi hieman tuulahdella ja kohtuullisen kolea vinkka puhalsi koko kisan auringon lämmön onneksi kompensoidessa säätilaa.

 

Kävelin heti alkuun muutaman hengen perässä, kun heillä vaikutti olevan tietopaikat ja jäin hieman sivummalle alueesta, jolle loppuviimein pakkautui parikymmentä henkeä vanhoille reijille. Startista kairasin ensimmäisen reiän ja takaa näkyi sumpussa kalaa saavan. En kuitenkaan halunnut tunkea samaan nippuun vaan hakea hieman rauhallisempaa paikkaa. Jo toisesta reiästä sain yhden hieman vajaa 100g ahvenen matalasta 50 cm vedestä. Toista ei kuitenkaan kuulunut.

 

Seuraavaksi aukaisin oikealta puoleltani vanhan reiän mitään kuitenkaan saamatta. Jäätä oli kaikkine välikuorineen noin 80cm ja loppu 20cm oli jo tiukka kairailla punaisella terällä, mutta sinnillä siitä edettiin tämän keveämmän välireiän jälkeen. Jo seuraava reikä antoi sitten kalaa hyvän putken ja väliin kävi ketjuhommat mielissä, mutta kiihko sai jatkamaan tapsin kanssa. Kala oli hyvää luokkaa 20-200g väliin ja nopeaan tahtiin repussa oli jo hyvä pohja kisalle.

 

Takaviistossa näkyi myös kalaa nousevan kohtuu hyvään tahtiin, mutta koko näytti edelleen pieneltä, joten kairasin seuraavan reiän syönnin hiipuessa vielä ulommas rantaviivasta. Tästä reiästä sain jälleen yhden noin 100g ahvenen ilman seuraavia. Seuraavaksi siirryin jälleen lähemmäs rantaviivaa noin 10m päähän hyvän putken reiästä ja tästä sain muutaman ahvenen hyvällä tahdilla, suurimman painaessa jo lähemmäs 300g, mutta karkuutus reiällä hiljensi reiän. Seuraava reikä rannan suunnassa antoi tyhjää, joten päätin palata kalaisalle alkupään reiälle takaisin kokeeksi.

 

Istahdin alas ja tästä sain kisan toisen ja viimeisen paremman putken, noin kymmenkunta kalaa kokoluokassa 30-150g. Syönnin hiipuessa hyppäsin jälleen reiälle, josta karkuutin kalan aiemmin ja tästä myös muutaman paremman kalan putki, jonka jälkeen tein seuraavia reikiä ympäristöön hieman lähemmäs rantaa. Kahdesta reiästä tulikin puolenkymmentä kalaa ja parhaalla painoa lähemmäs 300g jälleen. Ulompana taas tyhjä reikä väliin.

 

Loppukisan kiertelin vanhoja reikiä, joista kalaa olin saanut ja näistä sain yhtä-kahta kalaa kerrallaan antaen reiän välissä rauhoittua. Välineitä kokeilemalla pelkällä morrilla en saanut missään vaiheessa yhtään kalaa, mutta värikoukku musta-kultahile antoi yhden 100g kalan. Välissä kävin pyörähtämässä myös isomman porukan sumpussa kokeilemassa pientä kalaa pussin täytteeksi siinä kuitenkaan onnistumatta ja alueiden väliin tehdyt reiät antoivat pelkkää tyhjää.

 

Palasin kisan loppuun aloituspaikoille ja reikien rauhoituttua sain niistä vielä muutamia ahvenia ja 4 läpinäkyvää kiiskeä kartuttamaan painoa. Kokeilin loppuun myös 20mm volframipystyä pienellä kultamorrilla punaisine värikorosteineen ja sillä sainkin myös muutaman kalan. Kuitenkin yli 90 % kisan kaloista sain 17-19cm tapsilla pikkupurhosen alla olleella 14 koon koukkuun tehdyllä keveällä musta-punahile lenkkimorrilla, joka pääsi jo hieman oikeamaan suurempien ahventen iskiessä väliin hanakasti nypytysliikkeeseen. Syötteinä parhaiten toimi toukka surviaisilla varustettuna ja välissä nippu pelkkää kärpäsentoukkaakin antoi kalaa. 

 

Puntarilla 4728g (72 ahventa ja 4 kiiskeä) ja hieman vajaa 300g ero kisan voittajaan jätti hieman hampaankoloon lähinnä ketjukokeilun poisjäämisen johdosta, mutta tyytyväinen voi olla. Koko ajan sai jännittää milloin 50m päässä takana oleva porukka äkkää isomman kalan, mutta niin siitä vain selvittiin pelkällä jännityksellä vaikka muutaman kerran läheltä useat kairasivatkin eri suunnista. Kakkossija pilkkikisahistoriani paras sijoitus, joten hymynaihettakin on kuitenkin.

 

Ensi viikolla sitten kutsuu Silisjoen harrivedet ja toivottavasti myös sieltä jää jotain kerrottavaa. Ainakin uusia ideoita on viritelty morrien ja perhojen muodossa harreille arvosteltaviksi ja taidammepa päivän käydä kokeilemassa rautuakin lupien onnistuttua.  

Hupipilkkiä, sekä PM-, SM- ja ajokoiramiesten pilkit

Nyt on talven arvokisat käytynä ja jotain jäi jälleen hampaankoloon, mutta aina jotain positiivistakin. 27.2.2016 käytiin PM-kilpailut Tornion merialueella sumuisessa kelissä. Siinä olikin sitten suunnistaminen lähimpien saarien kupeeseen, kun ei edes niitäkään näkynyt, mutta onneksi printattu kartta ja jäätävä suunnistustaito pelasti.

Kisa alkoi kohtalaisesti ja sain matalasta heti toisesta reiästä muutaman kohtuullisen ahvenen putken. Tämän jälkeen menikin enempi kikkailuksi. Reiän ympäristöstä en montaa kalaa saanut ja kisakumppanit hiljakseen harvenivat ympäriltä. Näin, että jotkut saivat kalaa hieman edempää ja kairailin rantapenkkaa eteenpäin saaden aina muutamia kaloja väliin. Kohtuu kokoistakin ahven tuntui olevan ja etempänä kairailutahti oli sen verran nopeaa, että päätin kokeilla kohtuu suppealla alueella eteenpäin.

Taktiikka toimi kohtalaisesti ja alueen hieman rauhoittuessa kaloja tuli väliin kohtuullisesti muutamaakin ahventa reiältä. Kairailin matalempaankin ja tästäkin sain jopa hieman kookkaampia raitapaitoja suurimman jäädessä kuitenkin yksittäisenä noin 300 grammaan. Ottipeleinä toimivat Purhosen messingin väriset pilkit isompana ja pienempänä, sekä kultapäinen morri oranssi-keltaisella värilisällä ja toisena punaisella värillä ja silmäkkeellä. Tällä kikkailulla ja reikää melko tiuhaan vaihtaessa ja kairatessa puntarilla kalaa oli kaikkiaan 66 kpl ja 3385g. Tällä päästiin sijalle 13/44, joten ei se ihan kehnosti mennyt loppuviimein. Jossitteluna voisi todeta, että olisihan sitä tieten laajempikin alueen tutkiminen voinut onnistua, mutta hyvä näin keskipainonkin ollessa hiukka yli 50g kaloilla.

SM-pilkkeihin starttailtiinkin sitten jo seuraavana viikonloppuna. Ajelimme perjantaina Linnunlahden majoituksille ja siittä aamulla suht freesein tunnelmin vieressä olleelle kisakeskukselle. Keli oli kohtuullinen ja kulkukin ihan hyvä. Itse valikoin kohteekseni Höytiäisen kanavan suun, jonne oletin ison porukan tulevan myös. Yllätys startista oli suuri, kun kavereita ei näkynyt siirtymän jälkeen 100 metriä lähempänä. Ensimmäinen ajatus oli tietenkin, että kustiin tämäkin heti paikanvalinnalla ja sama ajatus piili myös ensimmäisten reikien jälkeen. Neljäs reikä kuitenkin antoi noin 30g ahvenen ja siittä seuraava pari kaveria lisää. Yksi reikä tyhjää ja seuraavasti kolmen hyvän kalan putki. Seuraavat puolenkymmentä reikää jälleen tyhjää ja sitten vanhalta reiältä yksi pienokainen ahven. Seuraavat reiät jälleen tyhjiä ja hiljalleen siirryin parinkymmenen metrin harppauksin kohti lähtöä. Noin 100m päästä sain kisan viimeisen kalani, noin 50 g "isomuksen". Tässä olikin koko kisan 8 kalaa ja 264g puntarilla.

Olisihan sitä voinut aluetta tarkemminkin perata, mutta kisavietti veti kohti lähtöä ja isompaa lössiä varsinkin Jarin talsiessa ohi isohkoa kalaa näyttäen. Tämä oli vikatikki ja tuosta lähtöpaikoilta olisi sentään saanut rauhassa kokeilla eri vehkeitä. Ei hermo pitänyt, kun olettamus reilu kolmen kilon voittopussista kyti mielessä ja tietenkin sitä liikaa "luotti" muiden kalaonneen. Viimeiset 2,5h olivat henkisesti melkoista taistelua ja kairailua "kuskintikin" pelottaessa mielessä. Onneksi yksi nollamies pelasti siltäkin.

Maalialueella pienet pussit ja nollalinjan tungos viimeistään paljastivat kisan kulun, vaikka ajatus siitä olikin syntynyt jo jäällä. Nihkeää oli ollut, mutta sentään "huiput" löysivät taidoillaan jotain pussin täytettä. Tuloksia julkistaessa hymynkare oli herkässä seuran kahden miehen onnistuttua lirkkimään yli 2 kilon tulokset ja kuullessamme tämän riittävän pistesijoille ja palkinnoille, ei kuitenkaan mitaleille. Maukka nousi hienosti 6:nneksi ja Jannekin kymppisakkiin 9:nneksi. Tästä isot aplodit pojille! Seuran sijoitus kisassa oli mahtavasti 7:s, joten nihkeästä omasta suoriutumisesta huolimatta paluumatka sujui iloisissa ja opettavaisissa merkeissä ja saattoihan tuo jokunen iloliemikin kadota parempiin suihin ;)

Torstaina vein piikan ja mamman Ylitorniolle ja kävin samalla pilkillä Ruotsin puolella. Kalaa löytyi kohtuullisesti tutuilta paikoilta ja särkikin esitti heräilemisen merkkejä talven jäljiltä. Kuitenkin kala juroi sen verran paikallaan, ettei yhtä reikää lukuunottamatta tullut paria kalaa enempää. Tämä kyseinen reikä antoikin sitten viitisenkymmentä ahventa pikkutasurilla, morrilla, tapsivehkeilla ja myös värikoukulla kikkaillessa. Mukavaa ajanvietettä ja tekniikoiden kehittelyä siis, vaikka isommat pysyivätkin piilossa.

12.3.2016 kävin ajokoiramiesten kisoissa Puotikarissa. Jälleen sumu oli vallannut alueen ja koitin suunnistaa lähimmän saaren kautta pienille saarille. Hyvinhän sen löysi, mutta siirtymäaika ei ihan riittänyt perille saakka. Kokeilin muutamia reikiä syvemmältä kalaa kuitenkaan saamatta. Lähestyin saarta hiljalleen ja noin 2 metrin vedestä sain muutamia kaloja. Seuraava reikä tyhjää ja lähempää saarta taas pari ahventa. Rantapenkkaa kairaillessa kaloja tuli melko nihkeästi ja parhaat putket 6-7 kalaa. Ahventa oli pussissa kisan lopussa 38kpl ja 3 kiiskeä, joka riitti 1800g ja sijaan ynnä muut kisan voittotuloksen noustessa vajaaseen 9 kiloon särkipainotteisilla pusseilla. Mukava päivä kuitenkin, kun sai kerrankin rauhassa pilkkiä ja samalla kuntoiltua pitkillä siirtymillä. Luottamus omaan tekemiseen alkaa hiljalleen kasvaa ja pieniä metkuja hiljalleen opitaan.

Tänään käytiin Alpoksella vielä hupipilkillä ja muutamien ahventen jälkeen suunnattiin kotia kohden tuulisista keleistä. Silisjokihan se polttelee parin viikon päässä mielissä, joten kohti uusia seikkailuja jälleen!

Helmikuun kisailua

6.2.2016 starttailtiin Raanujärvellä seuran järjestämissä kisoissa pakkasmittarin näyttäessä aamulla -22. Kylmästä säästä huolimatta itse kisassa ei juurikaan palellut suojaisassa lahdukassa ja kelin ollessa käytännössä tyven. Arton kanssa kairailtiin koko kisan ajan rennosti raataillen lahdukkaa samalla kalaa etsien 1-3m vedestä ja väliin oli merkkejä isommistakin ahvenista muutamien yksittäisten 100-200g kalojen noustessa pussia täydentämään. Lopputulema ei kuitenkaan päätä huimannut ja kisan voittotuloskin jäi vaatimattomaksi hieman yli kolmeen kiloon. Oma tulos saaliin koostuessa pääosin pienistä kiiskistä ja ahvenista oli 945g ja Artolla muutaman paremman ahvenen saattelemana hieman parempi 1050g, joilla irtosi sijat 11 ja 12.

19.2.2016 käytiin illasta kokemassa mateenkoukut ja samalla hieman pilkiskeltiin mamman kanssa. Tapahtumia oli vähän, mutta yksi 890g made nosti mamman matikkarekordin jo lähelle kilokerhoa. Muutoin pilkkihommat ovat olleet melko vähissä kuun aikana.

20.2.2016 startattiin jälleen kisatunnelmissa Puotikarin pilkeissä Torniojokisuulla. Kisa-aikakin oli nyt 4h. Kävelin itse alkuun heti jokisuulle hakemaan kuoreparvea vuodenvaihteen tapaan, mutta pelimerkit olivat tällä kohtaa vähissä. Saldo neljällä reiällä yksi parinkymmen gramman kiiski. Jatkoin kairailua kohti saaren nokkaa missä isompi porukka pilkki ja jokisuun madaltuessa tuli kairattua siinä innoissaan myös hiekkapenkkaan kaira tylsyttäen. Kisafiilikset olivat nollissa jo puolen tunnin kuluttua startista.

Siirrähdin reilusti lähemmäs isompaa porukkaa ja kaivoin repusta pihdet. Vetelin teriä parit kerrat pihtien tasaisella puolen ja sain hieman ottoa muuten tylsiin teriin. Taistelumieliala alkoi heräämään, kun tavoitin Tommin, jonka läheltä sain kisan suurimmaksi jääneen noin satagrammaisen raitapaidan. Matalasta vedestä koitin kairailla syvempiin vesiin ulappaa kohden ja aina väliin reiät antoivat muutaman ahvenen ja kiisken lähinnä 10-20 gramman kokoluokassa. Tommi sai samalla muutamia parempiakin raitapaitoja, joten jatkoimme kairailua ulappaa kohden.

Vettä ei käytännössä missään vaiheessa ollut 2 metriä enempää. Ulapan puolella joku näytti nostavan kalaa hyvään tahtiin ja lähestyimme hiljalleen häntä. Itse stoppasin kauemmas hyvän pienten ahventen reiän kohdalla ja Tommi oli tänä aikana vetänyt hyvän putken kaverin vierestä. Sain itse vielä Tommin takaa hyvän putken ja sen jälkeen lähinnä 1-3 kalaa reiästä kisan loppuun saakka. Viimeinen reikä antoi 5 30g ahventa rivakkaan tahtiin ennenkuin peli vihellettiin kisan loppumiseksi poikki.

Tulos puntarilla 1435g ja sija 33 ei oikeen lämmittänyt, mutta vaikeuksista huolimatta ihan ok kisa. Aina se varaterä pitäisi repussa kuskailla... Kala koostui 10 kiiskestä ja 34 ahvenesta, joten keskipaino oli ihan kohtuullinen 32,6g. Tästä siis kohti ensi viikonlopun PM:iä uutta morria tinaillen ja kairanterää teroituksessa käyttäen.

Ja matikkahommat jatkuu...

Viikonloppu vierähti pilkkitouhuissa perheen kesken ja kävipä se toinen piikan kummisetämiehistäkin mukana opettelemassa pilkkiniksejä. Lauantaina aloiteltiin ensin syöttipilkillä ja samalla mamma harjoitteli kehimistä ja minä totuttelin uuteen kalustoon. Särki olikin hyvin syönnillä ja molemmilla homma alkoi pelittää lukuisien nostojen saattelemana. Parin tunnin aikana kalaakin tuli syötiksi hyvin noin 2,5kg ja saipa se mamma 17cm (31g) salakankin uudeksi ennätyksekseen.

Illasta kävimme kokemassa koukut ja samalla isommalla porukalla matikkapilkillä. Tuntumaa saivat sekä mamma, sisko, pikkuveli hellunsa kanssa, että piikan kummisetämieskin. Koukuista tuli yksi puolen kilon lurjus ja pilkkien tapahtumia oli muutamia. Myös kaiku oli testissä ensimmäistä kertaa saatuani normianturille telineen tehtyä. Malli on siis Lowrance X-4 Portable paketilla. Hyvin tuntui kaiku piirtävän ja asetuksiakin tuli kokeiltua erilaisia lähinnä herkkyyden säädöllä. Yhden kalankin se pohjaan piirsi, mutta tämä jäi samalla vain varovaiseksi tärpiksi. Ylös saakka saatiin kolme kalaa, joista kaksi tarrasi mamman kiiskisyöttiin ja yksi minun vastaavaan. Painoa näillä ei kuitenkaan ollut, kuin 310-400g väliin, mutta mukava ilta harjoitellessa.

Mamma ensimmäisten pilkkimateidensa kanssa. 400g ja 310g.

Sunnuntaina käytiin vielä päivällä kokeilemassa särkihommia uusien syöttien toivossa ja viitisenkymmentä kalaa sieltä nousikin navakan tuulen saattelemana. Markokin sai harjoitella herkistimellä pilkintää ja hyvinhän se tuntui onnistuvan. 

Tänään kävimme illasta pakkasen kirrattua lähes -15 asteeseen puolitoista tuntia kokeilemassa matikkahommia. Yhteen kalaan saldo jäi ja hiljaista tuntui olevan muilla reijillä. Mukavasti ennen tärppiä kaiku piirsi hyvän kuvan kalasta, joka jäi harmillisesti hieman vielä alle kilon, mutta ennätykseni parani kuitenkin lukemiin 970g kiiskisyötin avustamana. Nyt muutama päivä työhommia pätkittäin ja jos sitä sitten viikonloppuna starttailisi jo kisahommissa Raanulla uusin välinein.

Uusi pilkkimatikkarekordi 970g. Laiha on jokimatikka...

Piikaa pilkikittämässä ja matikkakokeilua 27.1.2016

Käyttettiin Venlaan ensimmäistä kertaa pilkkitouhuissa kelien hieman lauhduttua. Paikaksi valikoitui mahdollisimman helposti saavutettava Kemijoen poukama heti tien vieressä. Samalla pääsi mammakin pitkästä aikaa nypläyshommiin.

Tokmannin halpispulkka toimi ipanan kopin kuljetuksessa mainiosti ja jäällä oli näppärä liikkua sen kanssa. Aikani testailtuani ensimmäistä uusista vavoistani annoin sen mammalle kokeeksi. Ei ihan haarukointiin sentäs lähdetty, mutta sujuvasti nousi yhdellä vedollakin matalasta ylös. Kalaa tulikin tasaisen vartmaan tahtiin särkeä, pientä ahventa ja muutama kiiskikin.

Särkikin jaksaa hymyilyttää ja piika otti lunkisti kulkuneuvossaan

Mamman turbokiiski

Iskän rekordisalakka

Itse kairailin muutaman reiän ja kokeilin uuden kaluston läpi. Hyvin tuntui passaavan käteen, vaikka pientä sekoilua väliin tulikin. Runkopalikat näissä siis Kainulaisen kakkoslaatuisia pilkkihullujen joulukalenterista hankittuja ja popniiteillä epoksin kera kasattuina. Maalauksen tein metallinhohtoisella sprayllä pitkällä kuivatusajalla ja menipä joku kohta uusiksikin. Lakkana käytin kahteen kertaan vetäen LV1-uistinlakkaa, joka tuntuu melko jämäkältä kuivuttuaan. Herkistinjouset kiinnitin 1,5mm sinkittyyn rautalankaan, jonka vedin poraamalla rungon läpi ja taivutellen sen S-muotoon. Kahteen vapaan lisäsin jousiin tuentaa raskaampia pilkkejä varten. Kelat ovat Wigglerin mallia. Kokonaisuus painoi 50mm saukon kanssa siimoineen 41 grammaa, joten jaksaa kyllä heikompikin heilutella. Kiitokset Samille hyvistä tarjouksista!

Tuunatut palikat kasassa tässä vielä siimoja vailla

Lopputuntuma vavasta ensimmäisessä koitoksessa oli erittäin tunnokas ja mukava pilkkiä. Illalla olin viritellyt vapoihin Trabuccon 0,14; 0,16 ja 0,18mm siimat - kahteen vapaan kutakin ja valinnat tuntuivat omaan tyyliin ja pilkkeihin sopivilta. Siiman jatkeena killuivat Sakkeus ja 50mm liukusaukko ohuimmissa, 70mm rutilus ja 60mm saukko keskimmäisissä ja maxi-Rutilus, sekä 100mm saukko paksuimmissa siimoissa. Samalla tuli tienattua illan matikansyötit ja hieman varastoonkin. 

Illasta sitten suuntailin virittämään muutamat koukut jokeen ja samalla kokeilin pilkkiä paikkaa. Alkumatalan kokeilut eivät mitään tuottaneet, mutta muutamia reikiä kairaillessa löytyi rinteestä kohtuu hyvän oloiset koukkupaikat ja virittelin illan hämyssä 6 koukkua soppamatikkatarpeita odottelemaan.

Pilkkiessäni sain paranneltua pilkkimatikkarekordia jälleen hieman paremmaksi. Noin kuuden metrin vedestä tärähti kovalla iskulla särjenpyrstöön kiinni 620g limapinta. Jatkoin pilkkimistä ja parinkymmenen minuutin päästä sain seuraavan 400g kalan. Kolmatta kalaa ei kovin kauaa tarvinut odotella ja tämä iski hieman varovaisemmin edellisiin verrattuna, mutta kuitenkin siten, että sen tunsi pienenä liikkeenä siimassa. Ylös noustessaan kala osoittautui vielä hieman ensimmäistä isommaksi ja ennätys kipusi jälleen 70g ylöspäin 690g:aan. 

Kokeilun ensimmäinen matikka nousi kuvattavaksi morrin etsiessä jo seuraavaa

Syvemmältä en lisäkaloja saanut, mutta samalla löyty virranreuna, joten en vienyt koukkuja edemmäs, jotta ne pysyisivät pohjan tuntumassa. Illan neljäs matikka iski pari koukkua välissä viritettyäni hanakasti jälleen särjenpyrstöön, mutta tälle painoa ei ollut kertynyt 310 grammaa enempää. Soppakalathan siinä nousi nätisti kokeillessa! Homma jatkuu lauantaina syöttikalojen perässä aamutuimaan ja iltapäivästä koukkujen kovulla ja sitten matikoita morrilla jahdatessa.

Soppamatikka-ainekset käsittelyä odottamassa

Näppienjäädytyspilkeillä

Kylmät kelit jatkuvat edelleen, mutta pilkillekin on vain päästävä. Käväisin perjantaina Petäjäisen maisemissa kokeilemassa olisiko siellä pannukarkea ahven syönnillään pakkasmittarin näyttäessä "vain" -17 astetta.

Ensimmäiset reiät noin kolmen metrin vedestä antoivat tyhjää ilman tärppejä. Siirryinkin nopeasti rannemmas matalempaan noin parin metrin veteen ja tästä alkoikin ihan kohtuullista ahventa nousta hyvääkin tahtia. Ensimmäiseltä reiältä sain Purhosen messinkisellä ja kultamorrilla punaisella iskupisteellä kolme noin 50 gramman kieppeillä olevaa tavoiteahventa. Eipä sitä isompaa välttämättä pannulle tarvisikaan. Syöntirypäs loppui kuitenkin kuin seinään.

Seuraava reikä vielä matalemmas oli jälleen hiljainen, mutta kolmas reikä antoi jo puolenkymmentä ahventa kokoluokassa 20-70 grammaa. Kokeilin myös värikoukkua ja tällä sain yhden viiskymppisen, mutta toista ei kuulunut. Myös tummalla vihreäselkäisellä tasurilla sain yhden pannukarkean omaväritteisellä musta-kelta-punaisella värikoukulla höystettynä. Seuraavista reijistä tuli myös samaa kokoluokkaa aina puolenkymmentä kalaa kerrallansa. Näpit alkoivat kuitenkin hommassa jäätyä ja välissä lämmitellessä tasurin voimin sain aina yksittäisiä kaloja reikää kohden.

Pari tuntia reijillä tuuskattuani päätin lähteä kotia kohden lämmittelemään pakkasen ollessa parinkympin kieppeillä ja pienen viiman painaessa selkämystä. Kalaa kertyi kuitenkin fileeksi asti tällaisella lyhyelläkin rypistyksellä. Yhteissaalis oli 39 ahventa ja painoa 2,35kg suurimman hipoessa 100 gramman rajaa. Keskipainokin oli kohtuullinen 60 grammaa, joten ahvenkeitto odottelee vielä joku ilta.

Launtaina kävimme harjoittelemassa matikanpilkinnän niksejä neljän miehen voimin pojille tutuilla paikoilla. Tuunasin harjanvarteen parilla ruuvilla ja isolla kiinityslenkillä jonkinmoisen matikkavavan ja siimaksi kiedoin koukkulankaa. Ottipeliksi valikoin itse rakennellun lyijypainotuksella varustetun koukun, jotka oli tarkoitettu Kemijoen virtavesiin koukkuhommiin, mutta ajaisi asian matikkamorrina.

Virta paino vekotinta jonkinverran sivuun, joten kehitysideana seuraaviin valetaankin enemmän lyijyä painoksi. Kairailimme reikiä melko tiuhaan noin 5 metrin veteen ja pian mateita alkoikin nousta ihan kohtuulliseen tahtiin lähinnä Jarin reijiltä. Itsekin sain illan aikana omatekoisilla vehkeillä elämäni ensimmäisen pilkkimateen, joka lämmitti kovasti mieltä pakkasen kirratessa iltaa kohden, vaikka painoa kalalla ei 309grammaa enempää ollutkaan kotona punnitessa.

Kaikenkaikkiaan ihan hauskaa puuhaa ja jo tuota mielellään useammastikin kokeilisi ja välineitä tässäkin kehittelisi eteenpäin. Eli tämmöisillä kuuraisilla terveisillä kohti seuraavia kokemuksia tällä erää!

Haahuilua Prännärissä 2.1. ja 3.1.2016

Taasen tuli koettua Prännärin haasteet, eikä onnistumisia tullut tälläkään kertaa. Voisi melkein tekstin päättää jo edelliseenkin lauseeseen, mutta kertaillaanpa kuitenkin hieman, jos siitä vaikka jotain oppisi jatkossa.

Ensimmäisen kisan aloitin jokisuusta meren auetessa tarkoituksena etsiä jokisuun loivaa törmää, josko kalat olisivat siihen pakkautuneet. Ville liittyi seuraan. Jäätä oli noin parikymmentä senttiä ja jään pinta peilikirkas kipakan reilu kymmenen asteen pakkasen säestäessä keliä. Uudet Snow Foxin kettinkityyliset liukuesteet tuntuivat haukkuvan hintaansa jo ekassa koetuksessaan. Itse kisan juoni alkoi selvetä jo ennen kisaa ison osan porukasta jäädessä lähtörantaan ja toisen ryhmän painuessa tehtaan rantaan edemmäs. Kolmas pienempi porukka suunnisti seljälle ilmeisesti isommat mörököllit mielessä. 

Lähdöstä kairailtiin muutamia reikiä ulappaa kohden noin parin metrin vedestä ennen ensimmäsiä tärppejä. Sain tästä muutaman raitapaidan kokoluokkaa 20-30g, joten alku tuntui jopa ihan kohtuulliselta. Katsoessani ryppäitä ne tuntuivat edessäpäin hajoavan, kun taas lähtörannan porukka vain tiivistyi. Tähän haihtui hyvänolontunne tietäessä kalan löytyneen jo heti alkumestoilta. Päätin kuitenkin jääräpäisesti kokeilla jokisuun loivaa penkkaa noin 15-20m reikävälillä Villen kairaillessa samaan tyyliin. Kaloja löytyi tähän tapaan vain yksittäisiä 2-3m vedestä ja noin tunnin kohdalla käännyimme lähemmäs rantaa ja hieman syvemmällä kairaten kohti lähtöpaikkaa.

Monta reikää siinä menikin tyhjää ja epätoivo koko alueeseen hiipi mieliin, mutta sinnikkäästi hain sitä sattumaparvea, josta tällä alueella useamman kilonkin voisi tuurilla saada. Eihän sitä löytynyt. mutta lähellä kapenevaa jokisuuta sain pari ahventa ja Ville nosteli joitain kuoreita jään pinnalle. Tämä herätti toiveen ahvenparvesta alueella.

Tässä kohtaa kairailtiinkin sitten seuraavat puolitoista tuntia 5-10 metrin välillä ahvenparvea hakien ja yksittäisiä kaloja saaden kisan ollen jo muutenkin persiillään. Loppu puolituntisen aikana irtauduin hermostuksissani kohti karikkoa ja matalasta sain yhden ahvenen väliltä. Läpinäkymättömässä railon kohdassa vietin viimeisen kymmenen minuuttia ja tästä sainkin muutamia kiiskiä repun täytteeksi sekä joitain pienempiä ahvenia. Viimeisen kalan nostin kokeilun johdosta värikoukulla ja tämä olikin 50g kokoluokkaa. Lopetusmerkki päätti kuitenkin alkaneen kalantulon tylysti.

Ekan kisan saldo vaivaiset 691g ja sija 63/73 puntarilla käyneistä. Voittotulokset ja kärkipään saaliit nostettiin arvatenkin lähtörannasta. Villellä meni hieman paremmin ja saldo hieman yli kilon muutamalla paremmalla ahvenella tasuroinnin saattelemana ja yksi tasuri kuulemma katosikin kalan suuhun, joten olihan siellä kuoreparven lähettyvillä parempaakin olemassa. Kalaa itselläni oli loppuviimein 13 ahventa, 6 kiiskeä ja yksi kuore. Keskipaino näillä siis noin 34,6 grammaa.

Toisena päivänä kisa-alue laajeni tukkialtaalle, joten suunnistin ahnaasti siitä kokeilemaan. Pohjoistuuli ja reilu kympin pakkanen toivat haastetta kisassa tarkenemiseen jo alkustarttia odotellessa. Kisan alku ei näyttänyt hyvältä ison lössin pakkautuessa pienelle alueelle 3m reikävälin saattelemana ja pari reikää alussa olikin tyhjää. Kolmannen reijän kairasin ihan vapaaseen kohtaan lähemmäs laiturin nokkaa ja tästä sain pienen houkuttelun saattelemana Purhosen ja 16 koon kultaisen pisaravolframin saattelemana pikaisella tahdilla kymmenkunta ahventa 30-60g kokoluokassa. Alku tuntui mallikkaalta. Sitten syönti tyrehtyi ja meni kikkailuksi. 

 Antoisalta reiältä sain vielä muutaman ahvenen ja sen takaa noin 10m päästä vielä ihan kohtuu putken. Muutoin kairailu oli tyhjää sattuma-ahvenineen. Roskainen jää tylsytti kairankin nopeasti reijän ympäristöä poratessa ja jälleen pieni ketutus hiipi niskaan. Välissä kävin kokeilemassa muutaman reiän myös oikealla puolellani kauempana ja takanani rantapenkalla laihoin tuloksin. Kokeilin myös värikoukkua ja tasuria eri reijillä, mutta tuloksetta. Altaan toisesta päästä saivat kisan aikana ihan kohtuu pusseja, mutta itselleni homma riitti kairan tylsyessä ja viiman purressa noin 2h kohdalla, enkä lähtenyt kokeilemaan aluetta enää laajemmin perälle vaan suunnistin jokiuomalle eilisen kuoreparven lähettyville.

Siirtymän aikana kroppa lämpeni mukavasti ja tekemäni reiät antoivat vain pieniä ahvenia ja kiiskiä noin 3m syvyydestä. Kisa-aikaa ei ollut jäljellä kuin rapea puoli tuntia alueelta lähtiessäni ja suuntasin lähes suoraan edellisen päivän lopetuspaikalle railon kohtaan. Tästä sain heti hyvän kokoisen ahvenen, mutta jatkoa ei kuulunut viereenkään kairatessa. Päätin istuksia lopun ekalla reijällä ja viimeisen parin minuutin aikana sainkin syönnin laukeamaan ja lopetuskalaksi reikä antoi vielä yhden noin 100g raitapaidan. Pieleenhän se tämäkin taas meni, mutta ihan mukava lopetus pillin soidessa.

Lopputulemana 45 ahventa ja 4 kiiskeä näytti puntarilla lukemaa 1860g. Keskipaino nousi siis edellisestä päivästä 38 grammaan. Kisan voittotulos nousi jälleen lähtörannasta ja tukkialtaaltakin tuli ihan hyviä pusseja. Oma sijoitukseni painui jälleen siis häntäpäähän sijalle 46/58 puntarilla käyneistä, mutta kaikenkaikkiaan jotain oppia tästäkin jäi takaraivoon. Jospa se kuitenkin vielä omat seikkailutkin kantaisivat hedelmää.