Korpijärven koleat kisat 27.12.2015

Kauden toinen kisastartti koettiin osaltani Korpijärvellä Arpelassa sunnuntaina. Pakkasmittari näytti Tervolan kohdilla -13, mutta keli oli onneksi lähes tyven. Edellisen viikon lauhat olivat sulattaneet jäältä vähätkin lumenrippeet ja siinä sai sitten hissukseen hiippailla peilijäällä, että pysyi pystyssä liukuesteiden jäädessä kotiin. Noh pystyssä kuitenkin pysyttiin. Jäätä oli noin 30cm tasaisesti.

Toissavuoden muisteloiden perusteella suuntasin lähdöstä oikealle kaarrattaen hieman reilu parin metrin veteen. Aloitin startista kokeilun heti Ruotsin puolella pelanneella valko-oranssilla morrilla ja liukumallin Rutiluksella. Uskohan siinä meinasi mennä omaan tekemiseen, kun ensimmäinen kolme varttia nypytettiin nykäyksittä.

Kairailin reikiä 10-15m välillä kohti rantaa ja kävin alle metrin vedessäkin nypyttäen reiällä parista kolmeen minuuttiin. Vaihdoin välistä välineeksi Tapsan 50mm houkutuksen musta-punahilemorrilla varustettuna. Väkeä kasaantui keskemmälle, mutta päätin etsiä rauhallisempia mestoja siinä kuitenkaan onnistumatta - tai noh turhankin rauhallista oli. Rannan suuntaisesti kairailin kohti toista rypästä välejä pidentäen kalaa edelleenkään saamatta. Ensimmäisen tärpin sain vasta noin 15 reiän jälkeen ja tämä tärppi toi myös ensimmäisen kalan - noin 20g ahvenen. Kaveria tälle ei kuitenkaan kuulunut.

Seuraava reikä oli myös tyhjää ja tämän jälkeen siirryin pääporukan laitamille keskemmäs järveä. Alueella vettä oli tasaisesti hieman reilu metri. Tällä reiällä nypytin aikani tyhjää, kunnes päätin kokeilla viikolla tekemääni reikävolframia kullan värisenä punaisella väritehosteella ja keltaisella pohjalla olleella mustalla silmällä varustettuna. Pieni hätkähdyshän siinä kävi, kun samantien 70mm täysmessinkisen Purhosen alla nypläys alkoi. 

Tästä alkoi sitten tämän kisan putki, joka kesti loppuun saakka pienen kikkailun kautta. 10-25g ahventa nousi väliin hyviäkin putkia 3-7 kalaa kerrallaan, kunnes syönti aina lopahti. Nihkeää tuntui muillakin olevan ja selän väkikin alkoi hajaantua pitkin järveä, eikä järven toisessakaan päässä näyttänyt väki pysyvän paikallaan, joten päätin kairailla reiän ympäristöä tyhjiin väleihin. Näistä ei nykyäkään.

Parin reiän jälkeen palasin kalaisalle reiälle ja muutamia ahvenia nousi jälleen. Kokeilin väliin myös pelkkää fosforivihreää volframirunkoista mätirouhemorria ja tällä sainkin kisan aikana kymmenkunta kalaa. Kairailin aina väliin reijän ympäristöä ja edelleenkään ei nykyäkään, mutta palaamalla "pesälle" sain kartutettua saaliin lopulta 49 ahvenen kokoiseksi ja painoa näille kertyi 845g. Keskipaino oli siis jälleen vain 17,2g ja tämä riitti lopulta sijalle 33/46. Ei siis ihan putkeen mennyt ja kylmäkin tuli loppua kohden, mutta jos jotain positiivista hakee pärjättiin sentäs kuskille, joka pilkki samoilla paikoilla useamman vuoden kokemuksen saattelemana. Kisan voittotulos lähenteli kolmea kiloa tällä kertaa, joten jossainpäin järveä kalaa oli reilummaltikin ja pelimiehet asialla.

Ensi viikonloppuna starttaillaankin sitten Torniossa merialueen laitamilla. Katsellaan josko kalat löytyisivät paremmin tällä kertaa ja saisi jonkun ottamaankin, jotta saisi pönttöön täytettä ja kenties jonkun fileahvenenkin kotiatuomisiksi.

Talvipäivänseisauksen pilkit

Tuli käytyä vuoden lyhimpänä päivänäkin kokeilemassa miten se ahven on hereillään. Ajelimme joulunvieton aloitukseen Ylitorniolle edellisenä päivänä ja pitihän se päästä kokeilemaan vielä ennen joulua. 

Käveleskelin aamupäivästä tutuille pelipaikoille lähtevän joen suulle ja aloin kairailla reikää tasaiseen tahtiin kalan pitäessä suunsa kiinni. Lunta oli noin 20cm jäällä ja pieni loskakerros sen alla. Jäätä löytyi alueelta noin 30 cm paksuudelta. Jonkun kairaamien vanhojen reikien kohdalla sain yhden tärpin, mutta sen jälkeen oli hiljaista. Kairailin reikiä tasaisin, noin 10m välein ja muodostin parin tunnin aikana alueelle kolmion. Vettä oli metristä 2,5 metriin, mutta yhtä muuta tärppiä lukuunottamatta oli hiljaista. 

Päiväkin alkoi hämärtää ja palailin vanhoille reijille ja päätin istahtaa vielä hetkeksi aloilleen ja ahvenia alkoikin yllättäen nousta tasaisen varovaiseen tahtiin. Ottipelinä toimi liukumallin Rutilus hopea-messinkisenä varovaisella nypytyksellä. Parhaiten kalaa antoi valkea-oranssi morri, joita värkkäilin edellisellä viikolla kaverin vinkistä. Muutamia kaloja antoi myös pieni volframimorri värissä kulta-punainen ja mustalla iskupisteellä. Yhteensä kalaa kertyi reiältä ja sen ympäristöstä noin parikymmentä kappaletta keskipainon noustessa lähelle fileahvenen luokkaa parin bonuskalan saattelemana (200g), mutta kokonaisuutena melko nihkeä reissu. 

Ohessa pari fiilistelykuvaa komeasta kelistä ja kuva ottimorrista, sekä alla vielä kuva kaverille tehdyistä volfarmirunkoisista morreista. Seuraava startti olisikin mahdollisesti sunnuntaina, mikäli kelit suovat Korpijärvellä kisahommissa.

Kauden kisastartti Kemijärvellä ja pakertelupenkin kulutusta

Se olisi ensimmäiset pilkkikisat vihdoin käytynä. Lauantaina starttasimme Kemijärven Heralammella Jari kaverina. Lampi on itsessään melko pieni vain noin 700m pitkä ja 100-300m leveydeltään keskimäärin. Mielenkiintoiseksi paikan teki sen erittäin nopeat syvyysvaihtelut ja kirkas vesi. Neljän metrin matkalla pudotusta oli parhaillaan pari metriä paikassa jota kisassa tikkasin.

Kisaan starttasi vain 13 henkeä, mutta kisahenki saatiin tälläkin porukalla päälle ehkä tosin hieman lepposammissa merkeissä. Lunta oli tupruttanut yön aikana reiluhkosti ja vettäkin oli paikoitellen jäällä vanhojen reikien ympäristössä. Konkarit hyökkäsivät heti päätyyn ja osa jäi porkkaamaan lähtörantaa. Muutamat hurjat painelivat oikealle lahdukkaan edellisen vuoden muisteloiden perusteella. Itse päätin valita heti oman linjan edellisen illan ilmakuvatarkastelun perusteella ja aloitin reiän teon lammen leveimmän kohdan jälkeen loivapiirteisestä niemekkeestä.

Kisan startattua kairailin ensimmäisen reiän noin 10m päähän rantaviivasta. Jäätä oli noin 30cm. Parin metrin vedestä ei nykyäkään, joten siirryin parin minuutin kokeilun jälkeen lähemmäs rantaa noin 5m etäisyydelle. Tässä vettä reilu metri ja sama lopputulema. Kolmannen reiän vedin kauemmas rannasta samaan linjaan noin 10m päähän edellisestä ja tässä pohjan muodot alkoivat hiljalleen hahmottua ja vesimäärä kasvoi noin 3 metriin, mutta edelleen nykyt jäivät saavuttamatta. Neljäskin reikä antoi tyhjää ja muidenkin juostessa rantaviivasta kauemmas siirryin itsekin kymmenisen metriä ulommas, jolloin veden syvyyskin painui neljään metriin. Tästä varovaisen tärpin saattelemana sain yhden parinkymmenen gramman ahvenen ja kokeilin eri kalustoa tällä kohtaa kuitenkin saamatta toista kaveriksi. Seuraava reikä samalta syvyydeltä kohti perukkaa ei antanut mitään, mutta taas ulommas noin 5m siirtyessä vesimäärä lisääntyi ja jälleen yhden kalan saldolla reijitin muutaman reiän linjaan takaisin keskiulappaa kohden saaden yhden kalan reikää kohden. Nihkeää tuntui olevan.

Siirrähdin vielä linjassa viitisen metriä keskemmäs ja tässä kohtaa sain jo pari kalaa reilun neljän metrin vedestä putkeen. Kolmatta ei kuitenkaan kuulunut ja jälleen uutta reikää viiden metrin päähän. Tästä lähtikin putki, jota kokeiltiin loppu pari tuntia muutamia reikiä ympäristöön kairaten. Kalaa tuli tästä noin viiden metrin reiältä käytännössä 80% koko kisan saaliista. Porukka liikehti sen verran tiuhaa reikää vaihtaen, että valitsin väsytystaktiikan, vaikka paikkapaikoin kalojen väli venyikin minuutteihin. Reikää vaihtamalla ei kalaa löytynyt ympäristöstä, mutta tämä samainen reikä tuntui aina piristyvän vaihdon myötä. Totta se lumisade edellisyönä sai kalat passivoitumaan. Yhdellä viereisistä reijistä oli yksi raskaamman tuntoinen karkuutus. Liekkö sattumasiika kokeillut onneaan.

Kala oli painoltaan pientä 10-20g kalaa pääasiassa, mutta joukkoon mahtui kolme 40-70g kalaa. Välineistä parhaiten tuntui pelaavan jälleen musta-punahile lenkkimorri 16 koossa ja 50mm Tapsan Houkutuksen alla. Väliin välineitä vaihtamalla myös vihreä-pinkki lenkkimorri 70mm Saukkoplussan alla toi yksittäisiä kaloja saaliiksi. Kokeilinpa pelkkää morriakin hennoimpien tärppien aikaan, mutta sen verran itaraksi homma meni, että pari kalaa sillä sai riittää.

Kalan aktivoimiseksi riitti yleensä kolme vetoa ja sen jälkeen hennot väristykset ja odotus. Tässä pääsi kokeilemaan eri variaatioita, mutta tämä tuntui tepsivän näille, joten kaikenkaikkiaan opettavainen kisa. Jotain kehitystä on toivottavasti myös tapahtunut, ainakin siltä hieman vaikuttaisi, joten tyytyväinen päivän antiin saa olla.

Saalis jäi lopulta tällä taktiikalla 800g:aan 45 ahvenen voimin. Keskipaino oli siis vajaa 18 grammaa. Tällä kisassa irtosi sija 4/13 (yleisessä 3/11). Voittajalle kalaa kertyi noin 1300g, joka koostui olennaisesti keskipainoltaan suuremmista ahvenista. Jari ylsi toiselle sijalle noin 1200g tuloksella ja joukossa oli useita noin 100g bonuskaloja. Kolmannen sijan vei paikallinen konkarimummo , joka näytti taas nuoremmille pojanklopeille kokemuksen tärkeyden kisoissa hieman vajaa kilon tuloksella.

Ja sitten niistä välinehommista...

Tilailtiin tuossa Jannen kanssa innolla Kainulaisen Samin pilkkihullujen joulukalenteritarjouksista hieman vapa-aihioita muiden tuotteiden ohessa. Kyseiset aihiot olivat muotoonsa leikattuja hiilikuituhaarukan kappaleita kakkoslaatuisena eli pienien virheiden saattelemana. Kyseisiä vapoja löytyy jo monen kisapilkkijän kalustosta, mutta korkea ostohinta valmiina houkutteli "askartelijaa" tilaamaan kaikki mahdollinen eli 6kpl miestä kohden. Nämä aihiot sitten hioin ja liitin liiman ja popniittien voimalla yhteen ja päähänpistosta vielä aloittelin maalausurakan, joka saadaan päätökseen todennäköisesti tammikuun taitteessa kuivumisaikojen vuoksi. Pidetään vielä sen verta jännityksessä, että kuvia tulee vasta valmiiden kapistusten johdosta ;)

Morririntamalla puolestaan on tinailtu 130 aihiota, joista osa lenkkiä ja osa volframia ja niiden maalaukset ovat alkaneet iltapuhteina. Jonkinverran on ollut kavereillakin kysyntää ja tietenkin uusia värivariaatioita pyritään hakemaan joka väliin, kunhan niitä ehtisi vielä kokeilemaankin kaikkia... Epoksiperhojakin on tullut tehtyä viitisenkymmentä aina joutoaikaa löytäessä jossain raossa.

Ipana senkun kasvaa ja tällä hetkellä ollaan 4kk iässä noin 65cm mitassa ja seitsemisen kiloa on painoakin kertynyt eli sieltä se toivottavasti innokas kalastajan ja metsästäjän alku hiljalleen kehittyy. Jokellellaan väliin kovastikin, mutta vielä ei olla omaehtoisesti sentään ympäri kämppää raahautumassa...

Palataanpas siis jälleen seuraavien kokemusten saattelemana!

Ipanan hoitoa ja hirvijahtiin haastattelua radioon

Väliin vähän hirvijahtitunnelmia käsiteltiin toimittajan kanssa näin alun jäniskevennyksenä. Ainakin hetken pitäisi löytyä alla olevasta linkistä.

http://areena.yle.fi/1-3046995

Syksy on kulunut muuten vauhdilla ja 18.8.2015 aamusta saimme vihdoin kokea ensiparkaisut potran tyttäremme putkahtaessa maailmaan. Viime sunnuntaina vietimme ristiäisiä ja Venla Sofia Kristiina sai nimensä kummisedän hellässä syleilyssä. Eräelämään totuttelun aloitimme heti hirvijahdin avauksessa rennoissa tunnelmissa, kun kävimme vähän vaunuilemassa ja tulistelemassa tunnelmia haistellen yhdessä kummisedän ja -tädin kanssa. Hyvin tuntui eräelämä nukuttavan pienokaista.

Elokuun lopulla kokeilimme menestyksellä myös arpaonnea ja mamma voitti piikan kanssa kauan isän haaveileman kaikuluotaimen mallia Lowrance X-4 Portable, joten isä joutui laitteen takavarikoimaan heti testikäyttöä varten. Tosin testit tehdään vasta jäiden tultua, joten pakkasia innolla odotellessa.

Luonnollisesti kalastelut, perhonteot ja erästelyt ovat jääneet vähiin, mutta parit haukkukoetuomaroinnit ja yhden sorsastusreissun on väliin ehtinyt käydä, eikä saaliittakaan ole jääty elämäni ensimmäisen haapanan pudotessa nätisti Winsun Drylockkia testimielessä kokeillessa. Eiköhän se tästä hektisin aika pian rauhoitu ja pääsee normaalirytmiin kiinni, ainakin niin normaaliin, kun se tuoreessa lapsiperheessä voi olla ja isäkin pääsee muutaman reissun käymään myös metsällä ennen pilkkisesongin starttia. Kuulemisiin siis kunhan tapahtumia saadaan aikaiseksi muutakin kuin vaipanvaihdon tiimoilta ;)

Muuttotunnelmissa ja vähän kalasteluakin

Niin se vain on vierähtänyt reilu vuosi Laihialle muutosta ja nyt on tullut aika palata takaisin arktisemmille vesille tulevan perheenlisäyksen johdosta ja mummoloiden läheisyyden toivossa. Vuosi on ollut antoisa ja uusia kokemuksia kalastuksen ja metsästyksen saralla on karttunut kymmenien ja taas kymmenien reissujen johdosta Laihian vähäisistä vesistöistä huolimatta...

Kesäkuun puolella tuli käytyä Säläsjärvellä kokeilemassa vielä josko saisi sen ensimmäisen kirjolohen Pohjanmaan lakeuksilta, mutta eihän sitä taaskaan päässyt kovaa tärppiä lähemmäs. Vuokrasin veneen, jolla kalastus tuntui mielekkäämmältä, kuin rannalta viskely ja tahnalla odottelu, eikä hintakaan päätä huimannut 5€ vuokrineen koko 12 tunnin luvan ajalta. Samalla tuli uiteltua myös perhoa ja harjoiteltua heittotekniikkaa, kun itse perholla kalastukset ovat jääneet lähinnä pilkkihommiin. Hyvinhän se alkoi jo loppua kohden perhokin lennellä muutamista solmuista huolimatta, mutta paljon on tällä saralla vielä opeteltavaa. Luulin jo saaneeni kirjolohen siimanpäähän, mutta lopulta veneessä oli ahven, johon oli hauki tarrannut juuri iskun hetkellä ja joka löysäsi muutamia sekunteja myöhemmin tuntiessaan vedon.

Kuhanpyynti on ollut itselleni uusi kokemus, mitä nyt joskus Miekojärvellä ja Raanulla on epätoivoisesti koitettu jigillä ja tasurilla peilisilmiä pyytää. Nyt sain kokea kolmen reissun (yksi aiemmin syksyllä ja pari heinäkuun alussa) ja jopa runsaankin kalantulon voimin miksi kuha pyyntikohteena on niin kiitollinen ja mielekäs saalis. Suurimmaksi kuhaksi jäi reissuillamme Masan saama komea jigikuha 2,5kg keveillä, käytännössä UL-välineillä. Itsekin pääsin yhden jigikuhan voimin "aktiivivälinein" kuhan saajien joukkoon, sen ollessa alla olevassa kuvassa tyypilliseen tapaan pienin ;) Mutta mittakala kuitenkin 47 sentillään. Samaan kuvaan mahtui myös Masan jigikuha ja muutamia 1,2-1,5kg uistelukaloja.

Kalaa tuli parin heinäkuisen illan ja iltapäivän aikana uistellen runsaahkosti näin lapinkasvatin mielestä kunhan ottipaikat löytyivät, mutta puolestaan koko oli kohtuu pientä, joten toisena uistelupäivänä löysäsimme jo nippanappa mittakuhat takaisin järven syvyyksiin ja otimme pari kalaa fileekaloiksi pannulla paisteltavaksi. Näiden uistelureissujen kautta pääsin kokemaan myös ensimmäistä kertaa sivuplaanariuistelua ja kyllähän tuo ihan tehokkaalta tuntuikin, kunhan "tatsiin" pääsi.

Kotia päästyä jonkinlainen kipuna uistelutouhuun oli jälleen saanut vähän tuulta alleen ja kävimme soutelemassa kotijoellani toiveena saada nuorille serkkupojille haukia siiman päähän. Eihän ne suunnitelmat ihan nappiin menneet ja hauet jäivät paistattelemaan "helteitä" joen pohjille, mutta yllätys- ja bonuskalana tuli ensimmäinen uistelukirjolohi joelta omien souteluideni aikana ja samalla Jannelle ensimmäinen lohikala ikinä. Painoa istukkaalla oli 1,24kg ja hyvin se antoikin vastusta nuorelle miehelle komean hypyn saattelemana. Ohjeiden ja rauhoitteluiden avulla kala saatiin hilattua nätisti ja rauhallisesti veneen vierelle ja lopulta haaviin. Uusi 4€ alelaarin valkopunainen Hurus oli siis haukkunut hintansa heti koeuitollaan. Samalla reissulla tuli koettua myös jännä tapaus, kun soudimme katsomaan pinnassa kellunutta isoa "hauenraatoa". Kala ei ensinäkään ollut hauki vaan noin 10kg lohi! Varmaankin niitä emokalaistutuksia Ounasjoelle, joka ei ollut jaksanut matkaansa taittaa tai sitten väsynyt jossain pyydyksessä. Miten lie, mutta näkivätpä etelän pojat lohenkin ja vielä Kemijoessa!

Eihän siinä muuta kuin odotellaan, josko se juniori näkisi kohta päivänvalon ja jos sitä vielä huomenna serkkupoikia kävisi souteluttamassa joella mutkan. Vielä yksi pieni reissu Laihialla ja sitten olisi tavarat uudella kämpällä ja elokuun puolivälistä kutsuvat jälleen uudet "vanhat" työtehtävät koululla uusine oppilaineen ja haasteineen. Jospa sitä vielä perhojakin ehtisi ennen jäiden tuloa taiteilla kevään pilkkitouhuihin ja onpa tuolla kesäkelin kuulapäitäkin reilu sata valmiina odottamassa sopivaa hetkeä vesillelaskulle.

Norjan rautureissu 16.5.-20.5.2015

Reissusta on hiljalleen toivuttu ja on aika koota tuntemukset tekstin muodossa. Lähtö tapahtui siskon häiden jälkeen aamulla karavaanarityyliin asuntoautolla. Päämääränä oli ehtiä desinfioimaan välineistö Tanan Shellille ja sinne saavuttiinkin hyvissä ajoin noin klo 19 paikallista aikaa. Välineet käytiin läpi perinpohjaisesti aina perhorasioista lähtien, joten ilta meni kuivatellessa kamppeita ja valmistautuessa aamun suksietappiin P-paikalta. Norjalaiset tuntuivat olevan lomatunnelmissa naapuriautoilla ja kävivät ihmettelemässä ahkion ja pulkan kasailua - olihan heillä kelkat käytössä sentään...

Aamusta heräilimme tulevan kummisetämiehen kanssa varhaisella ja aamupalan jälkeen pääsimme matkaan hyvissä ajoin aamukohvan kantaessa vielä hyvin. Matka sujuikin ripeästi, kunnes lähellä järveä piti alkaa taituroimaan viistorinteessä. Tähän saatiinkin kulutettua hyvä tovi, mutta järvelle saavuimme ennen 12:sta. 

Vaatteita hieman vaihdettuamme suuntasimme tutuille paikoille pilkkihommiin. Jäätä oli noin 50cm, mutta sohjoa/kohvaa sen päällä kuutisenkymmentä senttiä, joten Moraan sai teleskoopilla jatkoa lisäillä kaivuuhommien välttämiseksi. Jo ensimmäiseltä reiältä Norjan ensikertalainen sai ensimmäisen ulkomaisen rautunsa ja kotimaan kokemustenkin ollessa suurimmillaan 200g paikkeilla kala sai aikaan ensimmäiset hymynkareet.

Kairailimme reikiä ensimmäisen reiän molemmin puolin ja hetken kuluttua alkoi tapahtua allekirjoittaneen reiällä. Avauskalani painoi heti 680g ja muutamien minuuttien aikana jäälle nousi samanmoinen, yksi 550g ja muutamia pienempiä rautuja. Teimme reikiä lisää alueelle ja kalaa nousi aina väliin, kunnes maltoimme lähteä teltan kasaukseen ja evään tekoon. Ensimmäinen taimenkin nousi melko varhain, mutta se jäi päivän ainoaksi.

Syötyämme palailimme alueelle vielä päiväsyöntiä varten ja kalaa nousi satunnaisesti. Teimme reikiä myös kauemmas penkan reunaa etsien, mutta syvemmältä ei noussut kuin pari pientä rautua. Arto sai vielä ennen syönnin hiipumista matalasta parven kohdilleen ja nosti reiästä reissun suurimman 820g raudun ja lisäksi muutamia pienempiä kaloja. Illasta perkailimme kalat ja iltatoimien jälkeen laittelimme nukkumaaan päivän rasitusten ja pienten romminäkäräisten saattelemana.

Aamulla heräilimme varhain pilkille ja kävimme läpi vanhoja reikiä. Kaloja tuntui nousevan nihkeästi, mutta allekirjoittaneen perhoon tarrautui ensin "notredamenrautu" ja sitten reissun kauneimman värityksen omannut 580g yksilö. Tuolla pattikalalla oli noussut selkäevän juureen patti, joka oli täynnä märkää. Mistähän lie moisen keksinyt. 

Syöntikin piristyi hiljalleen ja kaloja nousi tasaiseen tahtiin. Päätimme siirtää paikkaa ilmakuvan perusteella vedenalaiselle niemekkeelle ja gepsillä paikka löytyikin helposti. Tästä saatiin matalasta 0,5-3m vedestä kappalemäärissä hyvin kalaa ja puoli kiloakin rikkoontui parven pyörähtäessä paikalla. Tästä nousi myös reissun suurin taimen, noin 600g. Eihän sitä malttanut syömään kovin herkästi lähteä ja pilkimme melko pitkälle päivää ennenkuin kelloa katsoessa oli jo pakko lähteä evästämään ja teltanpurulle.

Vielä ennen lähtöä saapuivat "eläkeläiskvartetin" kaksi edustajaa paikalle (pappani ja Topi) ja pyysivät jättämään teltan paikalleen. He olivat lähteneet aamusta Rovaniemeltä ja aikoivat seuraavana päivänä tulla paikalle pilkkihommiin. Itse lähdimme hiihtelemään kohti asuntoautoa kuorman kanssa klo 19 maissa ja lämpimän kelin pehmentämä lumi toi lisätehoa treeniin niin sanotusti. Matkalla törmäsimme myös ahman jälkeen, joka oli itselleni uusi tuttavuus ja hieno kokemus.

Olimme illalla melko myöhään takaisin perillä ja kokkailun ja tavaroiden purun venyessä lähdimme aamulla autolla kohti uusia seikkailuja ja tarkoituksena oli kokeilla jotain tienvarsilampea, jotta päästäisiin paluumatkalle hyvissä ajoin. Matkalla näkyi myös muutamia pilkkijöitä ilmeisesti samoin ajatuksin. Kalaa ei kohdelammesta saatu, muuta kuin yksi pieni rautu ja yksi nyky. Liekö jäältä kadonnut lumi lyönyt kalojen suut kiinni, sillä takuuvarmasti järvessä kalaa oli.

Paluumatkalla jäimme yöksi Vuotson kanavan seuduille ja kertailimme tapahtumia. Säkeissämme oli perattua kalaa minulla 9,5kg ja Artolla 9,6kg. Itselläni kappalemäärä oli 31 ja Artolla muutaman kalan enemmän (37 tai 38). Keskipaino oli siis hyvää ruokakalaa (300-350g) ja lisäksi kokosimme pienemmistä kaloista pussin purkitustarkoitusta varten (2,7kg). Kokemus oli jälleen hieno vaikka ne möröt piiloissaan pysyivätkin ja saatiin ensikertalaiselle Norjan kävijälle istutettua rautuhuumaa takaraivoon piileksimään näinkin lyhyellä "kokasulla". Pilkeistä toimivat käytännössä kaikenmalliset rautupilkit (Kapraalit, Lappi-loisteet, Rockan, Poppisrautu) ja perhoista valkeat (EP10), musta-oranssit (EP1-4), vihreä-oranssit (EP13) ja oranssit värit (EP8 ja EP14).

Perhoista on tullut hyvää palautetta ja kalaa on niiden avustuksella noussut pitkin kevättä eri kohteissa kiloisista harreista lukuisiin rautuihin ja taimeniin. Ei muuta kuin siis faktori pyörimään jälleen kesän ja syksyn aikana ja kohti uusia seikkailuja!

Viimeisillä jäänrippeillä Vaasan seudulla

Niin se tuli vielä eilettäin illasta pyörähdettyä jäitä etsimässä Vaasan merialueella. Lämpimät kelit ja kova tuuli olivat uhkaavan näköisesti syöneet jäät mitä matkalla lahtia näki, mutta kuitenkaan turhaan ei pilkkikamppeet olleet mukana. Erään lahden perukasta löysimme suojaisemman paikan, missä jäätäkin oli vielä 5-10cm ja vesikin sopivan syvyistä, ettei pieni lumpsahduskaan olisi niin haitannut.

Kirkas keli oli houkutellut paikalle myös yhden mun pilkkimiehen jäätävän kovasta tuulesta huolimatta ja jäällä pötköttelevä kaimaani kertoi jotain kalaa paikalla olevan. Vanhoja reikiä oli alueella runsaasti, joten kairalle ei tarvetta ollut. Jokaisen askeleen tarkalleen asettelemalla jäällä saattoi liikkua 10m etäisyydelle saakka rannasta noin 30m leveällä kaistaleella. Sopu sijaa antoi jälleen ja hyvin mahduttiin, vaikka kaveria tulikin pari vielä lisää myöhemmin.

Itse kävin reikiä läpi alkuun tiuhalla tahdilla. Tasuriin ei tuntunut tökkivän, mutta vaihdettuani 40mm pronssivalu prokyyn omatekoisella mätikoukulla, alkoi ahvenia nousta yhtä-kahta per reikä. Heti alkuun sain kyseisellä virityksellä illan suurimmaksi jääneen ahvenen - 510g. Masa ja jo jäällä ollut kaveri morrittelivat ja ahventa tuntui nousevan samasta reiästä tällä tyylillä paremmin, joten vaihdoin myös omatekoiseen pinkki-vihreä-kulta morriin ja asetuin aloilleni. Itaraa hommaa meinasi väliin olla tuulessa, mutta kaikesta selviää, kun kehtaa aikaa ja vaivaa nähdä.

Kaloja nousi harvakseltaan keskipainon ollessa 100g paremmalla puolen. Pari kaimaaniakin erehtyi "ruotsalaisten" tasureihin ja vesi porskahteli mukavasti pirteiden kalojen spurtatessa reiästä. Yksi ahven suorastaan hyppäsi syliin vauhdin ja suunnan ollessa sopivat. Reikää vaihtamalla syönti piristyi aina väliin ja pussiin saatiin hyviä filekaloja viitisen kiloa mieheen loppuviimein. Oma pussini koostui 29 ahvenesta, keskipainon ollessa 175g. Joukossa oli myös 50g kalaa muutamia kappaleita, jotka pienensivät keskipainoa hiukan. Perusahven painoi siis noin 200g ja pienempää, alle 50g kalaa ei montaa kappaletta tullut.

Välissä oli mukava seurata kevään herättämiä lintuja, kun heinärit ja joutsenet vuoroon kiihdyttelivät myötätuuleen. Ihan mukava lopetus meripilkintäkaudelle extriimistä tuulesta ja jäätilanteesta huolimatta auringon onneksi paistaessa.

Silisjoen maisemissa 21.3.-28.3.2015

Niin sitä on vain reissusta selvitty, uutta opittu ja paljon koettu. Mielenkiintoinen tutkimusmatka johti lopulta monen miehen osalta rekordien paukkumiseen heikosta ja edelleen heikkenevästä syönnistä huolimatta. Mutta aloitellaanpas tarina ihan alusta.

Heti matkalla saimme todeta, että täysi talvihan se vielä on kyseessä kärryn ja auton luirutessa mutkittelevalla Sevetintiellä. Hiljaa hyvä tulee totesi voortikuski ja körryytteli perille varmoin ottein audimiehen paahtaessa edellä omia menojaan. Kamppeet kasaan ja kelkalla kohti Silisjoen "porvaritupaa". Heti pihalle saavuttaessa ruilautettiin jonkinmoisen märähkön kohdan yli ja saavuimme "tuvalle" saaden kelkat kiinni syvänoloiseen hankeen. Tupa osoittautuikin myöhemmässä tarkastelussa pelkäksi saunaksi, joten jotain luksusta oli siis tarjolla verrattuna esim. Ukonpään pieneen vuokramökkiin. Siinä se meni ilta ähertäessä, saunaa lämmittäessä, revontulia ihastellessa ja sotasuunnitelmia juoniessa ja saatiinpas reissun eka kalakin jäälle - kaimaani...

Aamulla suunnattiin sitten tutkimaan Opukasjärven maisemia ja tarkoituksena oli poljettaa jälkiä muutamille lähijärville iltapäivän aikana. Heti siinä lennettiin mukkelismakkelis ja allekirjoittanut otti osumaa tavaroiden rysähdellessä päälle reen kaatuessa paksussa lumessa. Ensimmäisestä reiästä mudat pöllähti, mutta saipahan tuntumaa tulevaan ja jään paksuuteen. Keskimäärin kairattavaa riitti noin 80-90cm verran väliveden tehdessä kairaamisesta entistä työläämpää.

Ensimmäisestä paikasta ei kalaa saatu ja siirryimme seuraavalla ojansuulle. Tästäkään ei tuntunut tapahtumia tulevan ja siirtyessä lähemmäs rantaa rytkähti sitten allekirjoittaneen vavassa. Pari minuuttia siinä Jonttua rääkättiin ja kalaa koitettiin avantoon kääntää, mutta eihän siitä valmista tullut. Perholukko petti lopulta ja kala jäi arvoitukseksi nostokoukkumiehen kairaillessa takavasemmalla. Porilaisen kuuluisat sanat jäivät porukan mieliin loppureissuksi: "Mitä, onks tilanne päällä?" Toisesta päästä järveä sitten saatiin muutama juuri mitallinen harri savupöntön täytteeksi, mutta loppupäivä kului lihakeiton teossa ja jälkien poletuksessa.

Toisena varsinaisena pilkkipäivänä suunnattiin sitten selkosille ja tarkka ilmakuvien ja karttojen tutkiminen tuotti tulosta heti ensimmäisestä kairatusta reiästä pienen odottelun jälkeen. Komea harrinpötkö herätteli jo toiveita rekordien rikkomisesta jatkossa.

Pilkkiasentojakin reissulla tuntui löytyvän kymmeniä variaatioita ja tässä Sodankylän vahvistuksen "relax-asento" ylempänä ja "Sodankylän polvikyykky" alempana

Alkurynnistyksen jälkeen vähän rauhoittui, kunnes purje-evät saivat jonkinmoisen hepulin ja päivän aikana nostimme porukalla ylös 3 yli kiloista kalaa ja muutoinkin kalat olivat komeaa kokoluokkaa (pääasiassa 500-800g), eikä alamittaisia juurikaan näkynyt. Ottipeleinä toimivat marjapuuron ja valkean värit epoksimalleista, sekä kultaisen värinen itsetekoinen morri 12-koon koukulla. Ennen lähtöä kokeilimme paikallisen vinkistä hieman eri paikkaa, joka antoi myös muutamia pienempiä kaloja, sekä yhden 800g harrin.

Illasta päästiinkin jo savustustoimiin

Kolmantena pilkkiaamuna suuntasimme heti samoille apajille ja Porilaisen tuurit olivat kohdillaan heti aamusta. Samaisen tyyppisellä allekirjoittaneen illalla lahjoittamalla kultamorrilla nousi reissun suurin 1300g harri ja samasta avannosta vielä 1010g kala putkeen. Reissun positiivisin mies ehdottomasti, mikä näkyy myös kuvista hyvin.

Päivän aikana seikkailimmekin ensin uusilla selkosilla soseessa uiskennellen ja reessäistujaa uittaen, ja sitten edellisen illan uutta paikkaa laajentaen ja saimmekin sieltä muutamia hyvän kokoluokan kaloja - myös yli puolen kilon ahvenen. Palasimme aamuiselle paikalle tulistelemaan ja myös allekirjoittanut sai purje-eväennätystään hieman parannettua 790g:aan uroskalalla.

Illasta ihasteltiin jälleen revontulia, jotka mukavasti leikittelivät kämpän yllä.

4:s pilkkipäivä meni suksilla seikkaillessa pienellä lähilammella ja noh sanotaan vaikka kaakaota makustellessa. Kalaa ei saatu, mutta se ei mieltä haitannut savustuksen ja pienen tinkailun piristäessä iltaa kummasti revontulien kuunnellessa tarkasti menoa. Saatiinpahan se yhteispotrettikin otettua.

Toiseksi viimeisenä pilkkipäivänä paistelikin sitten aurinko ja seikkailtiin ympäri kairaa välillä uiden soseessa. Harria löytyi ihan kohtuullisesti, mutta syönti oli heikentynyt entisestään ja välineitä piti testailla tiuhaan. Kaikesta huolimatta tuliaiskaloja ja savupöntön täytettä saatiin ja Haukiputaan hurja paukautti reissun viimeisen kilokerholaisen parannellen ennätyksensä lukemiin 1090g. Ensimmäisessä kuvassa allekirjoittaneen 650g nättipurjeinen uroskala ja alemmassa "Haukiputaan aurinko" saaliinsa kanssa.

Viimeinen pilkkipäivä olikin sitten täynnä tuulta ja tappuraa. Miehet kohmeessa ja kalat suut supussa. Komeita suomukylkiä avannosta näkyi, mutta lätkää heilauttaessa mudat pöllähti ja mäklaarenit katosi. Arktisista oloista ja heikohkosta syöntihalukkuudesta huolimatta antoisa reissu kaikenkaikkiaan. Ei se aina sitä vappukeliä vaadi, että ruuassa pysytään ;)

Hauhon SM-pilkin tunnelmia

Niin se vain kävivät pohjoisen hurjapäät etsimässä itseään etelän pilkkivesillä lauantaina Hauhon SM-kisoissa. Keli oli tuulinen, taivas pilvinen ja alue pienehkön oloinen SM-kisoille. Yleiseen sarjaan oli ilmoittautunut 558 henkilöä ja ilmeisesti koko zembaloihin noin 1600 henkeä eli tapahtumana vetävä oli tänä vuonna. Jää ei mitään teräsjäätä enää ollut ja paksuudeltaan noin 30cm.

Kävelin alkuun suoraan Matkantaustanlahdelle, jossa sitten vierähtikin koko kisan aika keskilahden matalikon länsipuolta kairaillen. Startti tuntui jotenkin heti tahmealta ja tapsivehkeillä sain ensimmäisen puolen tunnin aikana vain kaksi kymmenen gramman raitapaitaa. Porukkaa sen sijaan näkyi suhaavan vasemmalleni puolen ja siirryin myös sekaan. Ensimmäinen reikä ei antanut mitään, mutta seuraavan porasin sopivaan välikköön porukan keskelle. Edelleenkään ei mitään. Tässä vaiheessa piti jo tuumailla hetki.

Kaivelin repun sivutaskusta morrivavan ja itsetehdyn volframipainotteisen 16-koon morrin musta-punahileenä tietty... Pientä toukkaa ja survaria sekaan ja heti oli ensimmäinen raitapaita kiinni. Hommaa jatkuikin sitten tunteroisen verran samalla reiällä ja porukka katosi pikkuhiljaa ympäriltä. Aivan liian paksut siimat ja tuuli hankaloittivat touhua. Jälleen kokemattomuus kilpapilkinnässä nousi esiin, mutta päätin jatkaa, kun kalaakin tuli kunhan sai morrin upotettua parin metrin veteen. Homma alkoi muuttua särjeksi ja niiden kanssa tupeksiessa menikin sitten seuraava puoli tuntia, kun alun hankaluudet painoivat mieltä ja ahvenia nousi aina väliin. Tapsilla en saanut vieläkään mitään.

Lopulta parin tunnin kohdilla petti hermo ja kaivelin jälleen sivutaskua. Iski megaidea, että alanpahan kokeilemaan värikoukkupilkintää, vaikka en sitä olekaan ennen reenaillut. Vehkeetkin aloittelijamaiset, mutta testata piti. Yllätys oli suuri, kun 40mm hopeavalu prokyy ja siinä 14 koon kultakoukussa omatekoinen musta-sinihile kolmihaara alkoivatkin antaa saalista jopa ihan hyvään tahtiin. Repussa oli tätä ennen noin parikymmentä kappaletta pientä ahventa. Vaihtelin reikää edellä olevalle ja takaisin ja ahvenia nousi tällä tyylillä heti reilusti alkuun nähden ja paras putki oli noin 10 kappaletta silppua reppuun ennen reiän vaihtoa,

Viimeinen tunti meni vanhoja reikiä koluten ja uusia pommittaen vapaille kohdille, mutta olisi pitänyt vaihtaa suuntaa toiselle puolen pattia, missä oli rauhallisempaa ollut koko kisan ajan. Sieltä joukkuetoveri petraili sijoitustaan tunnin aikana kohtalaisella saaliilla ja tietenkin tapsivehkeillä... Noh puntarilla tulos 592g ei naurattanut, mutta toisaalta oli joukkueelle jotain saatu annettua kokemattomuuden painaessa vielä vahvana hartioilla. Lohdullista oli kuulla, ettei se muillakaan onnistunut ja taaksekin jäi joitain tuttuja päänahkoja. Sijoitus 260/588 ja joukkue 38/66. Tosin kaikki eivät ilmoittatuneista puntarilla käyneet. Voittotulokseen nähden ja omaan tulokseenkin verraten tulos oli viime vuoden Viitasaaren keissiin nähden jo parempi ja kalaa nousi 17,4% voittotuloksesta saman lukeman ollessa viime vuonna 9,4%. Kalan keskikoko oli viime vuoden reissuun nähden vajaan gramman pienempi, vain 8,3g. Jotain positiivista siis sai tästäkin kaivettua normaaliin tyyliin! Ei muuta kuin kohti uusia seikkailuja ja tekniikan kehittelyitä!

Seuraavaksi olisi vuorossa morrien rakentelua vajaan parin viikon päässä häämöttävää Silisjoen reissua varten. Perhopuoli ja väline puoli alkavat olla muutoin kunnossa!

Epoksiurakkaa ja odotusta

No niin nyt on vihdoinkin urakka valmis ja on mukava katsella kättensä tuotoksia. 18 mallia ja 12 kappaletta / malli on nyt rasiaan sidottu, jos vaikka jollain tarvetta olisi muullakin ;) Samalla uudet 6 mallia on nyt päivitetty kuvineen epoksiperhojen sivun alle. Käykäähän kurkkaamassa!

Samalla on tullut värkkäiltyä väliin morria ja kehittettyä tekniikoita valmistuksessa. Tungstenkuulien juottaminenkin alkaa kohtuudella onnistua ja kalaakin on morreilla tullut varsinkin heikolla syönnillä kohtuullisesti kaverien istuskellessa tyhjää viereisillä reijillä. Vähiin on reissut kyllä jääneet työhommien häiritessä harrastuksia ja pitäähän se välistä kotikonnuillakin piipahtaa.

Silisjoen reissukin maaliskuun lopulla lähenee uhkaavasti, joten tässä vielä jokunen ilta vierähtää rakentelunurkkauksen äärellä ja onpahan luvassa SM-pilkitkin sitä ennen Hauhon vesillä "kylmiltään". 

Palailemisiin siis tässä keväämmällä, kun on jotain kerrottavaa reissuista ja tapahtumista!

Ekat kisatunnelmat ja vähän muutakin

Niin se starttasi kisakausikin joulun alla edellisvuoden tapaan Kivijärven kinkkupilkeillä Arpelassa. Tiedossa oli, että kala on pientä ja varusteet sen mukaiset. Tarkoituksena oli suuntailla edellisvuoden paikkojen tuntumaan, josta Jari sai hieman paremman tuloksen, kun muut autokuntalaiset, mutta ei siitä tullut taas mitään. Ensimmäinen kala tuli neljänneltä reiältä ja oli lupauksia herättävä 30 grammainen ahven, mutta sen jälkeen kalaa tuli vain harvakseltaan ja sekin painoluokaltaan 10g. Edellisvuoteen verrattuna tulos ei montaa kymmentä grammaa parantunut, mutta jotain on sentäs opittu, kun kalamäärä oli kuitenkin aivan eri luokkaa. Edellisenä vuonna, kun sattui lähes kolmisatanen "bonussärki" joukkoon. Tulos nyt 495g ja sija 44/56, joten eihän se putkeen mennyt.

Joulun alla kävimme kokeilemassa kirjolohta kaverin istarilammelta ja syönti tuntui olevan hukassa. Leechiä, morria, lätkää, eikä millään mitään. Kaveri siinä sai muutamia ahvenia keskempää lampea, niin ajattelinpa alkaa sitten ahvenia pilkkimään ajankuluksi. Kairasin reiän noin 10m päähän ja heti oli ahven kiinni. Pudotin AV:n omatekoisella volframimorrilla varustettuna nopeasti takaisin ja hetken päästä taas siimaa vietiin. Kala tuntui jo hieman isommalta ja kehin siimaa varovammin ylös. Nopeasti kala olikin avannolla ja mikäs siellä näkyikään - kitukasvuinen kirjolohi! Morri näkyi olevan hyvin kiinni ja vedin kalan avantoon. Samalla tuli mieleen, että sehän oli ensimmäinen kirreni pilkillä, joten kalan pienuus ei enää haitannut. Painoa oli arviolta noin 400g, joten eihän siitä koko suvulle joulukalaa saanut, mutta kaverin äiti pääsi paistelemaan iltapalaksi. Ahvenia tuli vielä muutamia, mutta hämärtyvä ilta ajoi pilkkimiehet tulien ääreen.

Seuraavana päivänä kävimme Joonaksen ja Markon kanssa vanhalla tutulla Hookananlahdella kokeilemassa ahventa, mutta eipä sitäkään löytynyt syömäkaloiksi saakka. Kohtalaisen suuria särkiä löytyi joitain, mutta muutoin syönti oli heikkoa. Pakkasessa tahtoivat siimat ja näpit jäätyä ja taisipas net toukatkin jämähtää reisirasiassa, joten lähdimme lämmittelemään. Joulun jälkeen kävimme Alposjärvellä mökillä katsomassa ovatko putket kuinka jäässä ja pitihän se pilkilläkin käydä kokeilemassa -26 asteen pakkasessa. Syöttiäkään ei ollut muuta kuin jäätyneet toukat, eikä sentään kalatta jääty kun 20g särki nousi morrin saattelemana. Tämä oli sen verta xtreme-pilkintää, että ei siellä puolta tuntia pitempään viihtynyt.

Uuden vuoden jälkeen Masa tuumaili, että lähdetään käymään Vimpelin kirjolohipilkeissä, joten piti suunnata Seinäjoen Motonettiin ostoksille. Mukaan tarttui Moran Nova 160mm koossa ja tätä pääsi testailemaan sitten 3.1. Muutaman reiän sillä porailin ja kyllähän se vain nätisti ja keveästi pyöri. Ei mikään hukkaostos ensituntuman perusteella. Itse kisassa ei sitten muuta tapahtunutkaan, kuin yksi tärppi musta-oranssissa epoksiperhossa ja muutoin munat pataan. Hannu sai sitten tapahtumia muidenkin edestä ja 4 ylös saakka. Tärppejä olikin sitten puolenkymmentä. Vaikutti siltä, että omat kapistukset olivat joko liian suuria tai väärän värisiä. Tästä kimpaantuneena viikon aikana tulikin tehtyä muutama pienempi leechi 4,5mm volframipallosta tehtyyn runkoon. Värejä tuli oranssina, valkeana, vihreänä ja vähän pinkkiäkin tuli pariin tekeleeseen. Näitä sitten uiteltiin Suurjärvellä Kristiinankaupungissa 10.1. Alku oli hiljaista, mutta Masan morrin koukun katkettua alkoi toiveet heräillä. Ei kauaa, kun siiman päässä töksähti ja kohta Jontun rulla pyörähti tyhjää vetäen siimat sykkyrälle. Arvelin kalan kadonneen ja vedin siimaa ja sieltähän nousi avannon reunalle noin kiloinen kirre leechin karvoissa roikkuen. Eipä siinä ehtinyt mitään tehdä ja kala morjensti ja lähti. Muita tapahtumia ei itselläni ollutkaan, mutta olihan se mukava nähdä, kun jotkut saivat kunnon kaloja.

Kalastuksen lomassa myös perhojen tekoa on ollut viime päivinä runsain mitoin ja illat tahtovat venähtää runkoja maalatessa ja karvoja kieputtaessa koukkuihin. Väliin tuli tinailtua muutamia volframiaihioita "teardropeista" ja "predatoreista" ja värikoukkujakin on nyt joitakin odottamassa niitä "isoja" ahvenia. Joitakin normipilkkiperhojakin on tullut sidottua vaihtelun vuoksi. Eiköhän net rasiat siittä vielä täyty ennen kevään kuumaa pilkkisesonkia... Tulossa on myös osio morreista välilehtiin, kunhan tässä ehtii ja ehkäpä myös joitan kuvasarjoja pilkkikapistusten teosta. Joten ei muuta kuin palailemisiin!