Moro!
Niin sitä on kotiuduttu ja naamaa kuorittu paahtavan auringon poltettua reissaajien naamat. Kelit siis suosivat matkaajia ja lämpötila kohosi sellaisiin lukemiin, että osa pärjäili ilman paitaa hetken. Maanantaina starttailtiin kuuden aikoihin, minä, sekä 4 eläkeläistä kohti Finnmarkin rautuvesiä. Päivähän siinä meni autoillessa ja käytiinpä Rautu-Pauliakin morjenstamassa osan tuntiessa Paulin hyvinkin aiemmilta reissuilta. Samalla sai hyvää vinkkiä perhojen sitomiseen. Itselleni matka oli siinäkin mielessä ainutkertainen, etten aiemmin ole Norjassa vieraillut. Matkakohde oli monien tietämä, mutta jääköön tarkemmin mainitsematta. Illasta saatiin kamppeet ahkion ja suksien voimin kuljetettua tienvarresta leiripaikalle ja ilta meni nukkumatouhuja miettiessä leirijärven niemekkeessä.
Tiistai oli siis ensimmäinen pilkkipäivä ja jo aamun toinen reikä antoi ensimmäisen kalan - 450g taimenen matalasta salmekkeesta Kuusamon Lappi-Loisteella, jonka alla oli oma prototyyppiperho, koossa 6. Siitä kairailtiin reikiä enemmänkin ja rautuja nousi tasaisesti hetkittäin. Keli oli pääosin pilvinen ja jäätä oli noin 60cm ja sen päällä noin 50cm sohjoa kovan kannen alla. Ensimmäinen kokemus järvestä oli hyvä ja aamun saaliina taimenen lisäksi 13 rautua itselleni kokoluokan vaihdellessa 150-470g välillä. Näistä 12 tuli omilla epoksiperhoilla, malleilla EP3, EP8, sekä tuo edellämainittu prototyyppi.
Välissä tekaistiin ruoka ja keiteltiin kahvit, jonka jälkeen jatkettiin kalojen hakua kauempaa, eräästä niemestä tulevan matalan jatkeelta. Toki myös vanhoja reikiä koettiin. Salmekkeesta nousikin hieman parempi taimen välivedestä edellisten kalojen jatkoksi tuolla oranssilla EP8:lla. Painoa kalalla 690g. Tämän lisäksi sain 16 rautua kokoluokassa 50-400g, sekä pari pienempää taimenta. Kaikki kalat tulivat omilla tekeleillä ja luottovieheeksi alkoi valikoitua Lappi-Loiste omalla prototyypillä viritettynä. Myös muut seurueemme jäsenet saivat kalaa tasaiseen tahtiin, mutta oma kiertelytaktiikka tuntui toimivan parhaiten. Kalat eivät siis olleet kovin hanakasti liikkeessä.
Keskiviikkoaamu valkeni hieman pilvisenä, mutta kirkastui päivää kohden. Kokaisin aamusta pikaisesti vanhemmat reiät saaden neljä rautua 100-300g väliin. Tämän jälkeen retkikuntamme matkasi läheiselle pienemmälle lammelle, jolta kannibaalirautuja oletettiin mahdollisesti löytyvän. Aamupäivä kului kuitenkin pieniä 10-20cm rautuja nyppiessä ja saalista kertyi satoja kappaleita purkki- ja savukalaksi. Joka reiässä tuntui olevan elämää joka veden korkeuksilla ja kovasta yrityksestä huolimatta kannibaalit pysyivät piilossa, joten siirryimme takaisin leiripaikalle ruokailemaan.
Ruokailun jälkeen lähdimme kokeilemaan vanhoja reikiä ja siirryin niemen matalan jatkeelle muiden hajaantuessa salmeen ja pohjoispäähän järveä. Kokeilin melko nopealla tahdilla vanhoja reikiä, kunnes yhdeltä reiältä, noin 3m vedestä, sain pari pienempää rautua. Jokin kopsahti tämän jälkeen lätkään ja päätin puhdistaa avannon. Samantien, kun silmä tottui hieman pimeään näin komean raudun valkeat evänreunukset lätkän vierellä. Kala kierteli viehettä ja koitti saada pilkkiä suuhunsa. Aloin nypyttäen nostaa pilkkiä ylemmäs ja neljännellä yrittämällä kala hoksasi perhon, siihen kuitenkaan tarttumatta. Vauhtia ottaen se kuitenkin palasi perholle ja nähtyäni kalan ottavan syötin suuhunsa nykäisin. Vedin kalaa rauhallisin ottein ylöspäin ja reiällä kala alkoi kierrellä. Pikaisten pyrähdysten jälkeen kala taipui avantoon ja sain vedettyä sen jäälle sydämen tykyttäessä normaalia kiivaammin. Mielessäni toivoin kilon ylitystä, mutta puntari vahvisti kalalle painoksi 950g pituuden ollessa 43cm. Oma pilkkirautuennätys siitäkin huolimatta ja mikä parasta omalla prototyyppiperholla! Sain tämän jälkeen muutamia pienempiä rautuja reikiä kierrellessäni ja viereiseltä avannolta myös toisen puolen kilon ylityksen (560g). Nämä kaksi jäivät samalla reissun suurimmiksi rauduiksi.
Viimeisen pilkkipäivän osalta kalat tuntuivat olevan entistä huonommalla otillaan ja kaloja tuli harvakseltaan vanhoilta reiltä. Päivä oli lämmin jo aamusta alkaen ja aurinko porotti pilvettömältä taivaalta. Aamun kiertelin vanhoja reikiä ja saalis jäi kymmeneen pienempään rautuun, 50-300g painoiltaan. Ruokailun ja kahvien jälkeen päätin lähteä suksilla kokeilemaan lähtevän ojan suun ja kairailla sieltä noin kilometrin välin takaisin leiripaikalle. Itse ojansuu oli matala, eikä tärppejä tullut, ennenkuin paluumatkalla pääsin noin 4m veteen. Tästä sain muutamia rautuja, pääasiassa 150-200g, sekä yhden noin puolen kilon taimenen. Syvemmällä kävi yksi kovempi tärppi, mutta tämä jäi ainoaksi merkiksi suuremmista kaloista. Hiihtelin hiljalleen kohti vanhoja reikiä, noin 50m välillä kairaillen ja niemen kärjestä sain saaliiksi useista reistä yksittäisiä rautuja, painoltaan 50-400g, sekä yhden taimenen. Pari reikää antoi 2-3 kalaa, mutta muutoin merkit olivat tosiaan yksittäsiä. Syvyys näytti olevan 2,5-4m ja sitä matalemmasta tai syvemmältä ei tärppejä tullut. Paluu sujui auringon porottaessa ja saalista kertyi 25:n kalan verran. Illasta vierailimme myös naapuriteltalla kokemuksia vaihtamassa ja rautuja maistelemassa.
Perjantai oli paluupäivä ja auringon lämmittäessä hangen pinta pehmeni joutuin. Pääsimme lähtemään hieman ennen yhdeksää ja matka kesti kolmisen tuntia, minä aikana kova pinta pehmeni jos siihen malliin, että loppunousussa suksi upposi kymmenkunta senttiä. Kokemus reissusta kaikkiaan oli makea, saalista tuli hienosti ja mikä parasta omasta noin 170 raudun saaliista (mukana myös miniraudut n. 90kpl) vain yksi tuli muulla kuin omatekoisella perholla. Isommat kalat jäivät uupumaan kolmea omaa puolenkilon ylitystä lukuunottamatta, mutta ruokakalaa sai jokainen kotiaviemisiksi hienot pussit. Naama paloi ja vasemmassa silmässä olleet lumisokeuden merkit opettivat varautumaan aidon pohjoisen kevääseen entistä paremmin.
Reissusta matkaseuraa kiittäen, Mikael
.jpg)
